tiistai 8. tammikuuta 2019

Tavoitteista - ja tavoitteet vuodelle 2019


Vielä löytyi Teemu Korpelan ottamia kesäkuvia, kiitos!

Vuoden 2019 tavoitteet tuntuvat vaikeilta asettaa. Tällä hetkellä en edes tiedä missä asun syksyllä, saati sitten mitä haluaisin koirien kanssa harrastaa sen verran, että tavoitteiden ylös kirjaaminen tässä vaiheessa vuotta kannattaisi. Terveystarkkeja tai luonnetestejä ei ole tälle vuodelle aikataulutettu eikä tiedossa ole muutenkaan mitään elämää suurempaa.

Koe-/kisatavoitteita ei meillä tälle vuodelle ole. Aiemmissa pitkän tähtäimen suunnitelmissa oli kyllä, koska olin ajatellut Vilpun rähinäongelmien ratkeavan, mutta eivät ne ratkenneet ja jos eivät tänäkään vuonna ratkea, niin tietenkään mihinkään koepaikoille ei meillä ole asiaa. Kokeisiin mennään sitten, kun Vilppu kykenee sietämään vieraita koiria, ja suoraan sanottuna koen että siihen mulla on valitettavasti kovin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa. 

Treenatahan aina voi. Ja treenataankin, totta kai. Viime vuosi kuitenkin osoitti, että mikään määrä treeniä ei tätä asiaa yhtäkkiä, johonkin tiettyyn päivämäärään mennessä, ratkaise. Niin paljon ja niin oikein ei voi, tai minä en osaa treenata, että voisin päättää, että nyt tässä tammikuussa työstetään Vilpun rähjäämisongelmat pois, niin kuin voisin vaikka päättää että tämän kuukauden aikana rakennetaan merkinkierto loppuun. Kaksivuotias urokseni on edelleen niin keskenkasvuinen, että tilanne voi olla kahden vuoden päästä ihan toinen, mutta tässä vaiheessa mun on turha laittaa itselleni mitään painetta niskaan asettamalla jotain henkisiä takarajoja ja deadlineja. Koira kertoo kyllä, kun se on valmis, ja se päivä ei tule kuumeisesti odottamalla.

Tämä on ollut mulle vähän kipeä asia todeta, mutta toisaalta myös aika valaiseva ja helpottava. Ei meillä ole mikään kiire. Ei saa olla eikä voi olla. Välillä on kuitenkin, kun oikealla ja vasemmalla tehdään tulosta ja somemaailmassa kaikki on enimmäkseen täydellistä. Välillä tuntuu turhauttavalta ja motivaation rippeitä saa keräillä jostain kentän pohjalta nakinpalasten seasta. Vilpun haasteethan ovat sen tyyppisiä, ettei sen kanssa yksinkertaisesti voi mennä kokeilemaan ja toivoa parasta, vaan sen kanssa on oltava satavarma joka kerta kun sen päästää irti. Paljon, paljon varmempi kuin tarvitsisi mielestäni olla esim. minkään yksittäisen liikkeen onnistumisesta ensimmäistä kertaa kokeeseen mennessä.

Niinpä kokeisiin mennään sitten, kun voidaan molemmat olla rentoina koiravilinässä ja keskittyä olennaiseen. Jos sellaista päivää ei tule tänä vuonna, niin ehkä vuonna 2020. Jos ei silloin, niin ehkä joskus myöhemmin. Vilppu on mennyt paljon eteenpäin ja kokonaiskäyrä on ehdottomasti nousujohteinen, vaikka aaltoliikettähän tässä tehdään, joten missään nimessä en ole heittämässä hanskoja tiskiin minkään suhteen tässä vaiheessa.


Kun sitten miettii muita tavoitteita, niin ainahan itsensä ja koiriensa kehittämiseen liittyviä toiveita ja suunnitelmia löytyy. En tiedä haluanko kutsua niitä tavoitteiksi vai ennemmin suunnitelmiksi, mutta koska niihin on kiva palata myöhemmin, kirjataan silti:
  • Lisää työkaluja arjen sujumiseen. Monipuolista, liikunnallista ja aktiivista arkea molemmille koirille!
  • Toko: ylempien luokkien liikkeitä hallintaan ja kokonaisuuksi
  • Paljon kokeenomaista, palkattomuuteen ja vireenhallintaan liittyvää treeniä
  • Haku: mahdollisimman säännöllistä treeniä kohti ykkösluokan hakuratoja, ilmaisun yhdistäminen etsintään. Esineruutu valmiiksi
  • Nenähommat: noseworkia, veri- ja/tai metsäjälkeä molemmille

  • (Mini)vaellus tai muutama
  • Vähintään pari ulkopuolisen kouluttajan koulutusta!
  • Vieraita kenttiä ja halleja, vierasta treeniseuraa
  • Leirejä/semmoja/luentoja
  • Treenipäiväkirjan & blogin pitäminen elossa


2 kommenttia:

  1. Hyviä tavoitteita/suunnitelmia! Joskus on varmasti ihan hyvä jättää koetavoitteet sivuun ja keskittyä suhteen ja arjen parantamiseen. Tsemppiä rähjäysongelman kanssa painimiseen, Cavan kanssa on tehty niin rähjäämisen kuin sitten vireongelmien kanssa paljon töitä, välillä parempia kausia ja välillä sitten menty ihan kunnolla pohjamudissa. 3v synttärien jälkeen kuitenkin selvästi tapahtunut joku aikuistuminen ja sen jälkeen elämä on ollut helpompaa ja tasaisempaa. Eli vaikka tilanne nyt tuntuisi toivottomalle, niin saattaa olla että tilanne kuitenkin lopulta tasaantuukin sitten vähän "itsestään" kun ikää ja malttia tulee, tai ainakin sitten on helpompi saada niitä onnistuneita treenejä aikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Aina yhtä lohduttavaa kuulla, että en ole ainoa jolla on tämäntyyppisiä ongelmia koiransa kanssa ja että niistä voi vieläpä päästä eroon. Jatkamme siis sitkeästi harjoiotuksia ja toivon, että iän ja kokemuksen karttuminen vähän jeesaa meitäkin :)

      Poista