tiistai 31. heinäkuuta 2018

Loman loppu

Niin se meni - kuukauden kesäloma! Olipas kyllä ihan mahtavaa olla ihan täysin lomalla pitkästä aikaa, ilman että tarvitsi miettiä sen paremmin työ- kuin koulujuttujakaan.

Suunnitelmista poiketen oltiin melkein koko heinäkuun Joensuussa. Omakotitalo on väkisinkin viileämpi kuin kerrostaloasunto keskustassa, lenkille pääsi paremmin metsään ja koirille oli helpompi järjestää uintimahdollisuuksia. Jos sattui vähänkin tuulemaan, pihalla varjossa oli ihan kohtuullisen hyvä olla ja lenkit hoidettiin aamusta ja illasta. Treenaaminen jäi vähiin kun paahteinen kenttä ei houkutellut, mutta lenkkeillä pystyi suhteellisen normaalisti kun vähän katsoi mihin aikaan lähti. Lenni ja Vilppu kestävät onneksi kohtuullisesti kuumaa eikä niitä ole ollut tarvetta mitenkään erikseen viilentää.

Jyväskylään palattiin viime viikon loppupuolella ja täällä tilanne on toki aivan toinen: asvaltti ja betoni kuumenee nopeasti ja hohkaa lämmintä pitkälle yöhön. Asvaltti on polttavan kuuma omiin jalkoihinkin jopa kengänpohjien läpi, joten ei puhettakaan että pidemmälle citylenkille voisi lähteä edes alkuillasta. Pääasiassa päivät onkin vietetty sisällä pimennysverhot kiinni ja vaikka sisälläkin on varmasti yli 30 astetta, selvitty ollaan. Tietysti nyt MM-ralliviikonloppuna ei keskustassa olisi tullut koirien kanssa liikuttua päivisin muutenkaan, eli samakos tuo.



Loman aikana kävin pyörähtämässä pari päivää Frankfurtissa ja koirat olivat sen aikaa vanhemmilla hoidossa. Hyvin olivat pärjänneet, Vilppukin, vaikka sen jättäminen muiden vastuulle vähän jännitti. Vilppu on muuten oppinut nyt myös uimaan! Ei se edelleenkään mikään vesipeto ole ja vaatii aika hyvän rannan uidakseen, mutta osaa nyt kuitenkin uida oikeassa asennossa ja hakee esim. keppiä vedestä jonkun verran. Hyvää liikuntaa kuumilla säillä.

Jyväskylässä ollessamme ollaan käyty hakutreeneissä kahdesti ja hakuporukalla tottistelemassa kahdesti. Vilppu on tehnyt ihan kivasti hommia metsässä, nyt pitäisi vaan päästä avuista pikkuhiljaa eroon niin päästäisiin hakutreeneissä eteenpäin. Ollaan menossa elokuussa hakuilemaan collieleirille, toivottavasti siellä saadaan vinkkejä miten jatkaa. Tottikset ovat menneet tosi hyvin eteenpäin! Seuraaminen alkaa muotoutua pikkuhiljaa, siinä alkaa olemaan ihan hyvää sitkeyttä ja tarmoa vaikka oikeaa mielentilaa pitää ensin hakea leikittämällä. Jäävät hyvät paitsi istuminen vielä kesken. Luoksari toimii. Nouto sujuu ohjatun kapulalla hienosti kokonaisena liikkeenä, isompaa (450g) palauttaa vähän varoen. Hyppyjä ja hyppynoutoa pitäisi päästä treenaamaan.

Erityisen tyytyväinen olen kuitenkin paikkikseen, sunnuntainakin Vilppu teki 15m liinan päässä hyvin rauhallisen ja keskittyneen paikkiksen samaan aikaan kun treenikaverin uros juoksi mm. luoksareita ja eteenmenoja. Näitä pitäisi vaan päästä tekemään ihan älyttömästi nimenomaan koirahäiriössä. Täytyy varmaan mennä jonnekin puistoon paikkistelemaan.

Treenien lopussa ollaan tehty kolmen uroksen kesken kaikenlaista kasuaalia yhdessä kävelyä, ohituksia ja pienessä piirissä hengailua. Hirveän hyvää tekee itse kullekin harjoitella sitä, että toisia koiria ja eritoten uroksia voi sietää ihan lähellä eikä niihin tarvitse niin kiinnittää huomiota. Kun on tuttuja koirakoita ja tietää että koirat pysyy kavereilla hanskassa niin on hyvä ollut harjoitella vaikeampiakin juttuja ja tilanteita. Sunnuntaina treenasin myös ekaa kertaa piiiitkään aikaan vauhtiliikkeitä Vilppu irti niin, että kentällä oli myös koira tekemässä paikkiksia. Tietynlainen luotto Vilppuun kyllä uupuu ja tietysti hyväkin olla sen kanssa huolellinen, mutta tällaisissa sopivissa tilanteissa ja sopivassa seurassa on tärkeää päästä ottamaan sen kanssa askelia kohti vaikeampia häiriöitä ja harjoitella samalla sitä hallintaa. Ei Vipsu kyllä ollut nyt aikeissakaan lähteä haastamaan riitaa, en tiedä huomasiko se treenikaveria ollenkaan vai jättikö sen vaan aktiivisesti huomiotta mutta tekeminen tuntui hyvältä ja yhteistyö pelasi. Kiva fiilis.

1.5 vuotta

Verijälkeä tehtiin Joensuussa jopa viitisen kertaa, sen kun kävi aamulla ajamassa niin väsytti sopivasti koiria ja aivot saivat ajateltavaa ilman niin hurjaa fyysistä rasitusta. Tein joidenkin satojen metrien mittaisia jälkiä parilla kulmalla, Lenni ajoi jäljen ensin n. 12 h vanhana ja sitten Vilppu heti siihen perään. Vilppu toki enemmän jäljesti mun ja Lennin jälkiä kuin verta, mutta samakos tuo kun lähinnä ajatuksena oli aktivointi enkä jaksanut tehdä sille omaa puhdasta jälkeä. Kyllä se kuitenkin makaukset otti huolellisesti, jopa huolellisemmin kuin Lenni, ja on äärimmäisen tarkka ja rauhallinen jäljestäjä ollakseen ihan aloittelija. Metsäjälki voisi sopiakin sille, jos vaan itse tietäisi lajista jotakin. Lenni muisti myös mitä jäljelle ollaan menossa tekemään ja työsti hyvin, joskin sen tyyli on vähän seilaava ja kulmat olivat paikoin vaikeita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti