maanantai 7. toukokuuta 2018

Paimennusviikonloppu

Kuvat otti Aija Tanskanen ja Linda Siekkinen, kiitos!

Viime viikonloppuna päästiin Empathica's-porukalla treenaamaan paimennusta! Muutettiin siis jo vappuna koirien kanssa Seinäjoelle, mutta jouduin ajelemaan maanantaista läsnäolopakollista kouluseminaaria varten Jyväskylään ja siinä samalla päästiin sitten viettämään viikonloppu paimennuksen parissa Keski-Suomessa. Lauantaina oli treenissä viisi koiraa ja sunnuntaina kuusi, eli kyllähän tuota useampi tunti vierähti tilalla - mutta mikäs siinä, hyvässä seurassa ja säässä! Paloin jopa sunnuntaina naamasta, on nämä ekat lämpimät päivät hurjia.

Tehtiin molempina päivinä kaksi settiä lampailla, vähän pidempi ja toinen ihan lyhyt. Paimennettavana oli kolme lambia ja aitauksena pienehkö suorakaide. Vilppua (eikä muitakaan aloittelevia ausseja) ei tarvinnyt sytytellä kyllä yhtään, se oli välittömästi menossa joskin enemmän saalisvietillä kuin mitään muuta. Mä olin tietysti itse ihan sormi suussa, kun en tiennyt mitä tehdään ja miten ja miksi, mutta meidän kouluttaja otti sitten multa onneksi koiran ja mulle jäi hommaksi lähinnä Vilpun suullinen käskyttäminen ja lampaiden kanssa kävely. Pääsin hetken päästä itse liinankin perään, mutta vaikealta kyllä tuntui! Oman itsensä ja koiran handlaamisen lisäksi huomioon kun pitää ottaa vielä ne lambitkin, niin kyllä oli liikaa liikkuvia osia mulle.


Viikonloppuna ehdittiin treenaamaan vähän suuntia, pysähdyksiä seis/maahan, hakukaarelle lähtöä ja suoraan ajamista. Koirien oppimiskyky kyllä hämmästytti, vaikka meillä oli paljon aloittelevia koiria niin kaikki menivät huimasti eteenpäin ihan parilla treenillä. Vilppu vastasi ihan sairaan hyvin treeniin, olin siitä tosi ylpeä! Lähtötilanne oli siis se, että tyyppi yritti hampaat naksuen ja silmät pyörien jahdata lampaita, heitti liinan päässä volttia ja kyttäsi rumasti tilan apukoira-bortsua (jota oli muuten niin siistiä päästä näkemään hommissa). Sunnuntaina päästiin jo tekemään pari rauhallista pätkää ajoa ja tosi hyviä stoppeja, ja Vilppu oli täysin eri moodissa. Se teki töitä häntä alhaalla, ei vilkaissut apukoiraa päinkään, ohitti sen oma-aloitteisesti väistäen ahtaissa väleissä porteilla, ei piipannut jatkuvasti ja kuunteli ohjeita. Ei nyt mistään oikeasta paimennuksesta tokikaan pääse vielä pitkään aikaan puhumaan ja varmaan menisi vielä jonkin aikaa, ettei se ehtiessään yrittäisi räjäyttää lampaita kaikkiin ilmansuuntiin, mutta ero oli ihan huikea yhtä kaikki. Treenin päätteeksi sunnuntaina käytiin kahdeksan koiran kanssa porukalla jäähkällä, ja vaikka koirista oli neljä Vilpulle vieraita, pystyttiin kävelemään ihan normaalisti rinnakkain yhdessä eikä Viipu pöhissyt kenellekään kertaakaan. Joko se oli henkisesti ihan poikki tai sitten paimennus teki sille vaan tosi hyvää; todennäköisesti vähän molempia.

Vilppu sai kehuja koulutettavuudesta ja osoitti selvästi jotain taipumuksia, mutta sille joutui olemaan aika tiukka, toki ihan koiraystävällisin metodein. Vilpun tyyppiselle koiralle nämä kiihdyttävät jutut täytyy tehdä vain napakan hallinnan kautta, muuten tulee huutoa ja hammasta ja ylikierroksia. Vilppu tsemppasi kyllä hurjasti ja ihan itsehillinnän, vireen kontrolloinnin ja hallinnan rakentamisen kannalta oli äärettömän hyödyllistä treeniä. Täytyy yrittää päästä tässä kesäkaudella paimeneen toistekin - oli sen verran mielenkiintoista settiä vaikka ei tästä meille vakituista harrastusta tule, ei riitä resurssit millään. Kiva oli nähdä miten luonnollista ja palkitsevaa lampaiden kanssa toimiminen kaikille meidän aussieille on.


Kaikkensa antanut pieni paimen

Liinan hallinta osoittautui vaikeaksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti