torstai 5. huhtikuuta 2018

Pääsiäisloma ja palkkauspohdintoja

Pääsiäistä edeltävänä maanantaina tokossa mietittiin meidän tärkeimpiä kehityskohteita tällä hetkellä. Vilpulle kirjasin ylös paikkiksen, häiriöt, liikkeiden välit ja seuruun. Viimeisimpään kaipaan korkeampaa virettä ja enemmän asennetta, muiden osalta haasteena on vireenhallinta ja hallinta nyt ylipäänsä. Ajauduttiin sitten miettimään pitkät pätkät palkkaamisen anatomiaa ja tuli taas todettua, että tekemistä on vielä sen kanssa, että osaisin palkata koiraa niin kuin se haluaa tulla palkatuksi.

Tuli sanomista siitä, että en ole henkisesti oikein läsnä palkkausprosessissa ja taktiikka on liian usein mallia patukka tai nakki suuhun. Ruokapalkan Vilppu saa yleensä lähinnä suoraan suuhun tai maahan -> voisin opettaa sen esim. hyppäämään käteen tai antaa saalistaa ruokaa mieluummin. Leikitän Vilppua nykyään aika paljon treenissä ja Vilppu kyllä taistelee kovaa ja palkkautuu siitä, mutta voisi palkkautua vielä enemmän, jos antaisin sen tuntea itsensä vähän vahvemmaksi. Nyt leikki on vähän fyysistä mun puolelta mutta toisaalta en samaan aikaan juurikaan kehu Vimsua -> ennemmin mun osalta kevyempää leikkiä, koira saa voittaa ja sitten tarjotella lelua uudelleen, niin että se on itse aktiivinen eikä vain roiku patukassa. Äänellä ja kehuilla pitää samalla tehdä selväksi, että Vilppu on maailman hienoin koira! Palkkausprosessin kesto tässä vaiheessa saisi olla suunnilleen sama kuin suorituksen kesto eli jos treenaan pitkää seuraamispätkää, niin palkkaus on pitkä myös - saalistamista, vetoleikkiä yms. niin että keskityn koiraan ja leikkiin. Vähän (paljon) lisää heittäytymistä ja tunnetta siis peliin mun osalta.

Palkan ja sitä edeltävän tehtävän mielentilan välillä on erinomaisen tärkeä linkki, josta on pidettävä huolta. Koiran pitää haluta palkkaa tosi kovasti -> haluaa tosi kovasti toteuttaa tehtävät -> oikea mielentila. Kun palkkaus on kunnossa eli koira palkkautuu hyvin, sen pitäisi näkyä myös liikkeen suorituksessa ja hyvässä mielentilassa. Jos ei näy, niin täytyy tehdä muutoksia (palkkaukseen, treenin sujuvuuteen, siirtymiin palkasta tehtävään ja takaisin). Vilppu esimerkiksi ehtii aika pahasti löpsähtämään, jos vetoleikin jälkeen pyydän sitä irrottamaan, tungen patukan taskuun, pyydän koiran perusasentoon ja lähden siitä seuraamiseen. Palkan aikaansaama hyvä fiilis ei näy enää suorituksessa. Parempi vaihoehto tällä hetkellä on varastaa Vilpulta lelu ja samoilla hetseillä pyytää se nopeasti hommiin, tai nostattaa vielä sosiaalisesti jos pitää pyytää irrotus lelusta. Ero oli ihan huikea, sai taas tuntea olonsa tyhmäksi kun ei näitäkään asioita tajua ellei niistä joku erikseen kerro.

Palkkaa siis asenteesta ja asennetta palkkaukseen!


Asenteen toisena puolena on sitten se hallinta, mihin liittyen meillä on hommat täysin kesken. Vilppu on siinä mielessä etevä poika ettei se koskaan varastele missään vauhtiliikkeissä tai esimerkiksi kapuloille ja kuuntelee mua kyllä huomattavasti tarkemmalla korvalla kuin vaikkapa Lenni. Mutta sitten sillä on taipumus räjähdellä toisille koirille, jolloin hallinta ei vaan riitä. Pitäisi päästä treenaamaan ihan älytön määrä vieraissa paikoissa ja vieraiden treenikavereiden kanssa, mutta kynnys lähteä uusiin tilanteisiin on tosi korkea silloin kun tietää niiden olevan koiralle näin vaikeita. Treenaamatta tilanne ei kuitenkaan helpotu, ja koska nyt jo tietää että paikkis on se viimeinen asia jota treenataan kuntoon sitten, kun Vilppu on muilta osin ollut koevalmis jo pitkään, ei auta kuin ottaa lusikka käteen tässä vaiheessa. Koirahäiriöiden lisäksi tarvitsee hyödyntää kaikki muutkin mahdolliset häiriöt, kaupanpihat ja parkkikset, ja asenteen on alusta saakka oltava se, että sellaista vaihtoehtoa kuin paikkiksesta nouseminen ilman lupaa ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Samaan aikaan kuin työstetään hallintaa riittävälle tasolle, täytyy mun alkaa ottaa rohkeasti askelia kohti ylempien luokkien liikkeiden opettamista. Teknisesti Vilppu on niin noheva ettei sen kanssa ole mitään järkeä hinkata alon liikkeitä ja yllättää se jossain hamassa tulevaisuudessa uusilla jutuilla. Voin hyvin alkaa tehdä osia haastavista liikkeistä ja mennä elämässä eteenpäin, vaikka alokasluokankaan korkkaus ei ole vielä horisontissa näkyvissä. Hommaahan tokossa riittää.




Pääsiäisenä käytiin Itä-Suomessa. Bussi oli torstai-iltana aivan tupaten täynnä ja omien lisäksi kyydissä oli vielä kolmas koira ja kissakin. Matka sujui kuitenkin ongelmitta, Vilppukin käyttäytyi salonkikelpoisesti, vaikka oon joka kerta ennen näitä pitkiä bussimatkoja jännittänyt vastaavaa tilannetta älyttömästi. Siihen nähden että viime syksynä Vilppu alkoi bussissa pöhistä heti, jos joku esim. jäi katsomaan sitä käytävällä ohi kulkiessaan, rennosti kiepillä mun jaloissa makoillut teini yllätti kyllä positiivisesti! Lenni sai taas monta uutta ihailijaa ja rapsutuksia.

Perillä syötiin hyvin, ulkoiltiin ja käytiin sukuloimassa. Mitään ihmeitä ei kahdessa päivässä tokikaan ehditty mutta kiva oli käydä. Vilppu oli jostain syystä tosi väsyneen oloinen, liekö matkustaminen kuitenkin ottanut henkisesti voimille. Toisaalta käytiin torstaina ennen lähtöä treenimässä pari tuntia (teki muuten hienon ruudun ilman apuja) ja lenkillä Aijan ja Stiinan teini- ja vanhuskoirien kanssa toiset pari tuntia, ehkä sekin painoi. Vastaantuleville koirille Vilppu jaksoi kyllä Joensuussa huutaa jo kaukaa ja triggeröityi paljon helpommin kuin täällä kaupungin ärsykevilinässä, vaikka olin odottanut päinvastaista. Oli miten oli, muuten pojat olivat oikein kiltisti ja paluumatkakin meni unisissa tunnelmissa. Toivottavasti seuraavan kerran pääsen kuitenkin jo ajelemaan omalla autolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti