torstai 1. maaliskuuta 2018

Mental Sport - henkinen puoli mukaan urheiluun

Kävin viikko sitten JATin järjestämällä Mental Sport -luennolla, jonka piti Outi Kaikkonen. Luento oli tunnin mittainen ja siten kyllä ihan auttamattoman lyhyt käsittelemään henkimaailman asioiden valtavaa kirjoa ja merkitystä (koira)urheilussa, mutta setti oli kuitenkin hyvä ja ajatuksia ja tunteita herättävä. Luennon päälle olisi ollut mahdollista ottaa myös Outin yksityistunti (45 min) asioiden käsittelyyn, mutta mulla ei ollut siihen nyt varaa - ehkä toiste sitten. Luulen, että yksäristä olisi saanut paljon irti. Outilla oli mukavan käytännönläheinen ja rempseä tapa lähestyä mentaalivalmennusta ja uskon että se olisi sopinut mulle hyvin. 

Lyhykäisyydessään Mental Sport on erilaisia työkaluja ja keinoja sisältävä menetelmäpaketti, jolla mentaalipuolen asiat siirretään urheiluun. Tavoitteena voi olla mitä vain kisajännityksen poistamisesta negatiivisten tunteiden hallintaan tai koiran ja ohjaajan yhteisen kuplan rakentamiseen. Kun luennon aluksi käytiin läpi miksi kukakin oli tullut paikalle, kisaamiseen ja kisasuorituksiin liittyvät asiat olivat odotetusti enemmistössä. Henkilökohtaisesti mulle on kuitenkin tällä hetkellä koira-arjen haasteet ja tavoitteet huomattavasti tärkeämpiä ja lähempänä kuin kisaamisen vastaavat. Mental Sportin menetelmät sopivat ihan yhtä lailla niihinkin. Koska erilaiset ihmiset tarvitsevat erilaista valmennusta ja heitä motivoivat eri asiat, mentaalivalmennuksen sisältö vaihtelee aina yksilöstä riippuen ja työkalut valitaan kunkin tarpeiden mukaan. Mulle ei ihan selvinnyt poikkeaako Mental Sport -valmennus mitenkään mistä tahansa muusta mentaalivalmennuksesta, mutta olettaisin että aika samoja asioita pyöritellään vähän eri nimillä tai koulutuksilla. 



Luennolla tehtiin harjoitus, jossa piti miettiä jotain koiraurheiluun liittyvää onnistumista. Kun onnistumisen hetken oli tavoittanut, piti pohtia, mikä tai millainen olin silloin, kun onnistuin. Mielikuva sai olla mitä tahansa: joku hahmo/väri/tavara, kunhan se oli jotain konkreettista eikä esim. adjektiivi. Itse valitsin olleeni kuin sitruuna erään erityisen onnistuneen treenin aikana: pirteä, aurinkoinen, vähän kirpeä, rohkea. Harjoituksen ajatuksena oli, että tätä "onnistuneen minän" mielentilaa ja fiilistä kannattaa hakea aina kun haluaa onnistua. Mene treeneihin sitruunana, keskity onnistumisiin ja muista, että jos olet jo kerran ollut sitruuna, voit varmasti olla sitruuna toistekin. 

Lisäksi puhuttiin tavoitteista ja niiden toteutumisesta. Tavoitteiden saavuttaminen on "kolmen kimppa", johon vaikuttavat seuraavat asiat:
  • kehitys: harjoittelu/oppiminen/muutos
  • faktat: resurssit kuten aika/raha/treenipaikka ja -mahdollisuudet
  • mieli: tunteet/keskittyminen/motivaatio
Jos haluaa päästä tavoitteisiin, kaikki kolme osa-aluetta tulee saada kuntoon. Vaikka treenaisi aivan sairaasti, ei kehitystä tapahtu jos mielen kolmasosa ei ole kunnossa. Tai vaikka olisi täysin zen ja mielen harmoniassa, mutta ei treenaa, niin sekään ei riitä.



Tärkeä kolmaisuus oli myös seuraava: omakuva -> toiminta -> tulos. Ei riitä että muuttaa pelkästään toiminnan tasoa, jos ei satsaa mielensisäiseen kuvaan omasta itsestä. Tuloksia saa vain muuttamalla molempia. Hieno homma on se, että kaikki tiedostetut asiat ovat muutettavissa, eli tiedostamalla sen millainen olen ja mikä on mun omakuva, voi sitäkin asiaa kehittää. Fake it until you make it, totesi Outi lopuksi. Eli feikkaa olevasi treeneissä sitruuna niin kauan, kunnes oikeasti olet sitruuna.

Oli kyllä tosiaan ihan ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen luento sen lyhyydestä huolimatta, ja toivon että pääsen jatkossa kuuntelemaan vastaavia. Oon jo pidemmän aikaa ollut vähän herkillä koiraharrastuksen suhteen siinä mielessä, että Vilpun myötä omia tapoja, ajatuksia ja fiiliksiä on tullut analysoitua ja puitua ihan älyttömästi. Erityisesti tunnistan itsessäni sen, että yritän todella kovasti muuttaa toiminnan tasoa eli keskittyä kehitykseen, mikä ei kuitenkaan ole se paras tai helpoin tie onnistumisiin monessakaan asiassa. Toisaalta välillä tipahdan myös ylianalysoinnin puolelle ja uskon, että aika moni juttu olisi sujunut paremmin, jos olisi ollut vaikkapa jännittämättä ja pohtimatta niitä niin hemmetisti etukäteen. Oppia ikä kaikki!

2 kommenttia:

  1. Tarvii niin päästä kyllä myös johkin samanlaiseen ja toi ylianalysointi on niiin tuttua 😂 eikä pelkästään rajotu koirajuttuihin. Mä oon jollain tapaa niin mustavalkonen tunneasioissa ja sit kun menee surkeesti ja ei suju niin ihan sairaan vaikee muuttaa sitä fiilistä, ja päinvastoin, pitäis kyllä opetella. Ei tekis pahaa ihan yleisestikkään tässä elämässä 😂🙏

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sama juttu! Heti on kaikki huonosti kun joku pienikin epäonnistuminen iskee :D

      Poista