keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Lenni 8 vuotta

Maailman paras Lenni täytti eilen kahdeksan vuotta! Ei todellakaan uskoisi, että se on jo virallisesti veteraani-iässä. Sisällä se on toki hyvin huomaamaton ja nuoruuden hullutukset ovat jääneet pois, mutta treeneissä se on innosta pinkeänä ja aina valmis hommiin, usein siitä luullaankin junnuikäiseksi. Toivottavasti Lenni on näin virkeä vielä pitkään ja saan nauttia sen seurasta vielä toiset kahdeksan vuotta!


Lenni tuli meille aika nopealla aikataululla. Edellinen tollerimme oli kuollut huhtikuussa 2009 ja koiran tarve oli ainakin mulla kova. Olin jo ollut tarkemmin yhteydessä erääseen kasvattajaan, jolle oli tulossa pentuja ehkä alkuvuodesta 2010, kun Lennin pentue ilmaantui yhdistyksen pentuvälitykseen. Siitä pari viikkoa myöhemmin lähdettiin ajamaan Joensuusta maan poikki Vaasaan tutustumiskäynnille, ja siitä parin viikon päästä marraskuun lopussa haettiin Lenni kotiin. Vaikka sen toisen pentueen isä on mielestäni edelleen ehkä upein urostolleri jonka olen nähnyt, en osaisi Lenniä rakkaampaa koiraa kuvitellakaan ja oon oikein tyytyväinen, että kaikki meni niin kuin meni.

Lenni oli suhteellisen hirveä pentu ja välillä 15-vuotiaalle mulle turhan haastava kaveri. Edellisen tollerin kanssa olin rakastanut tokoa, Lennin kanssa kentälle ei ollut kovin kiva mennä. Onneksi löydettiin sen kanssa agility! Kesällä 2010 aloitettiin agitreenit tolleriporukassa ja samassa seurueessa viihdyttiin vuosia. Ilman tuota tolleriporukkaa olisin tuskin koskaan eksynyt agilitykentälle saati jäänyt sinne enää sen jälkeen, kun Lenni ekoissa ulkokenttätreeneissään lähti painelemaan omille teilleen ja kulutti treeniaikansa juoksemalla niityllä ympyrää.


Kun syksyllä 2013 muutin Jyväskylään opiskelemaan, Lenni jäi mun vanhemmille Itä-Suomeen. En yksinkertaisesti löytänyt siihen hätään asuntoa johon olisi saanut koiran ottaa, hyvä kun ylipäätänsä löytyi katto pään päälle. Se oli kuitenkin päätös johon en missään vaiheessa ollut tyytyväinen ja kun vaihto-opintojakson jälkeen pari vuotta myöhemmin muutin viimein kämppään, jonne lemmikit oli tervetulleita, Lenni muutti mun kanssa. Se sopeutui keskusta-asuntoon hyvin ja nyt tuntuu, että se on ollut täällä aina.

Lenni on arjessa maailman helpoin koira - se on kiltti ja vaatimaton, menee ihan suoranaisesti "siinä sivussa". Sitä ei haittaa jos joskus on pidempikin aika kun ei puuhastella mitään, mutta sitten kun puuhastellaan niin sitten tehdään täysiä. Se rakastaa työskentelyä, laji kuin laji. On siinä niitäkin asioita joita muuttaisin - Lenni on jossain määrin ääniherkkä ja saanut myös osansa terveysongelmista. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä ei voisi hoitaa pois, joten siinä mielessä tilanne on hyvä ja toivottavasti pysyykin sellaisena.


En tiedä tuleeko mulle enää uutta tolleria, ei välttämättä. Paimen sopinee mun nykyisiin tarpeisiin ja harrastustoiveisiin paremmin,  mutta tietysti koskaan ei pidä sanoa koskaan. Lenniä parempaa tolleria ja ystävää en olisi kuitenkaan osannut toivoa. Se on niin rakas!

4 kommenttia:

  1. Onnea Lennille! Miustakin oli kiva, että eksyitte ja jäitte tolleriaksaporukkaan :)

    VastaaPoista