maanantai 25. syyskuuta 2017

Syyskuun pentutokot

Syyskuun tokoissa ollaan tehty paljon vauhtiliikkeitä: erityisesti merkin kiertoa ja vauhtinoutoa. Lisäksi ollaan pyritty saamaan seuraamista eteenpäin, tehty kapulan pitoa, rakennettu sosiaalista palkkaa ja muuta pientä ja tärkeää.

Syystä tai toisesta ei olla tässä kuussa saatu ihan samanlaisia oppimisen ja onnistumisen elämyksiä kuin esimerkiksi elokuussa tuli tosi monta. Treenit ovat menneet ihan hyvin, mutta siinäpä oikeastaan se - ei ole oikein ollut sellaista fiilistä että joku olisi onnistunut erityisen hienosti tai että oltaisiin menty oikeita askeleita eteenpäin. Toki tämä on välillä tällaista, hurjaahan se olisi jos koko tokoura olisi pelkkää nousukiitoa.

Kaikki kuvat © Aija Tanskanen
En ole ollut kovin tyytyväinen omaan keskittymiskykyyni ja suoritukseeni treeneissä. Tulee tehtyä tyhmiä ajatusvirheitä ja palkattua puoliteholla. Maanantai-ilta on mulle vähän raskas aika tehdä viikon tehokkain ja pisin treeni (minkä on erityisesti huomannut nyt, kun kahdeksalta on jo pimeää) ja se jonkun verran näkyy Vilpun vireessä. Vilppu tekee kyllä kaiken mitä pyytää, osaa kiertää merkkiä ja noutaa kapulaan, mutta siitä uupuu sellainen draivi mitä toivoisin näkeväni vauhtiliikkeissä varsinkin. Nyt syyskuun viimeisellä kerralla vire oli jo seuraamisessa oikeasti huono, pentu jäi ihan kokonaan matkasta. Palkkaamisessa on siis ongelmia. Pitäisi saada Vilppu tosissaan sitoutumaan eri palkkausvaihtoehtoihin, ja sitä varten ottaa erillisiä settejä jolloin palkataan pelkästään leikillä tai pelkästään ruoalla.

Ollaan kyllä kotona, ulkona ja aksahallilla treenattu syyskuussa paljon ja monissa asioissa on tullut onnistumisia, mm. kaukojumpan tekniikka ja vauhti on parantunut ja seisominen alkaa olla hyvällä mallilla. Vilppu on tehnyt superhyviä seuraamispätkiä, leikkinyt raivokkaasti ja tehnyt vauhdikkaita merkinkiertoja pitkältä matkalta. En vaan jostain syystä saa samaa fiilistä maanantain pentutokoihin, mikä on harmi! Jotain henkimaailman juttuja siinä ohjaajan osalta on, ehkä kuitenkin vähän painetta onnistua, mikä johtaa pikemminkin alisuoriutumiseen. Jokainen treeni, jonka teen yksinäni, menee aina paremmin kuin ohjatut, ärsyttävää mutta varmaan aika tyypillistä.



Yksi liike on, joka on ihan hirveän hyvä myös maanantaisin, ja se on kapulan pito. Vilppu ottaa halukkaasti, pitää varmasti, kestää vähän häiriötä ja irrottaa heti pyynnöstä. Siihen olen tosi tyytyväinen!

Juteltiin eilen että voisi olla treenitauon paikka. Menisi vaikka pari viikkoa ihan minimitreenillä ja katsoisi sitten palkkautuvuusasioita uudemman kerran. Aivan varmasti tekisi hyvää Vilpulle mutta ehdottomasti myös mulle. Lisäksi pitää antaa sille asioita ratkaistavaksi itse ja tehdä sellaisia juttuja että Vilppu saa oikeasti tuntea olevansa maailman fiksuin pieni koira! Vähän on tullut tehtyä liikaa liian samanlaista treeniä, ei ihmekään jos joskus alkaa tökkiä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti