maanantai 21. elokuuta 2017

Haikeutta ilmassa

Mikä on sopiva eläkeikä agilitykoiralle? Onko kahdeksanvuotias vanha? Näitä kysymyksiä on tullut pyöriteltyä mielessä paljon uuden jakson vaihtumisen kynnyksellä. Vaikka välillä on tehnyt niin paljon mieli jatkaa, en ota tulevalle puolen vuoden jaksolle Lennille ryhmäpaikkaa niin kuin aiemmin kerroin. Sen päätöksen tein jo ennen nyt loppuvan jakson alkua ja niin hyvä päätös kuin se onkin, oli viime viikolla jakson viimeisellä treenikerralla ilmassa paljon haikeutta.

Aina sanotaan ja olen itsekin sanonut, että tavoitteena on siirtää terve koira tästä lajista eläkkeelle. Mutta kukapa osaisi sen ennustaa ja kertoisi, milloin hetki on oikea? Lenni on tällä hetkellä agilityssä kokemuksen myötä varmasti parhaimmillaan, mutta se taas ei ole mikään tae siitä, ettei vaikka heti ensi viikolla treeneissä sattuisi jotain. Lenni on tarkka ja varovainen agilitykoira ja ylipäätänsä sillä on melko säästeliäs tyyli liikkua. Aivan kevytkroppaisin ja ketterin koira se ei toki ole, mutta fyysisesti hyvässä kunnossa. Siitä huolimatta agility on koiralle kuin koiralle raskas laji. Noin ylipäätänsä olen sitä mieltä että kokeneen, hyväkuntoisen ja terveenä pysyneen aksakoiran, maksinkaan, ei tarvitse alkaa jäähdyttelemään vielä kahdeksanvuotiaana. Omaansa sitä kuitenkin haluaisi varjella mieluummin liikaa kuin liian vähän. Toki Lennin kohdalla päätökseen vaikuttivat myös aika- ja kustannussyyt.

Agility on tällä hetkellä ehdottomasti mulle se laji. Olen nyt JATissa, niin kuin Joensuussakin aiemmin, saanut nauttia ihan mielettömän ihanasta treeniryhmästä ja huipputaitavasta ja kannustavasta koutsista, enkä mä haluaisi luopua näistä millään. Lenniä tuskin edessä oleva alanvaihto hirveästi harmittaa. Se nauttii joka lajista, kunhan vain saa tehdä jotakin! En usko että se jää mitenkään kaipaamaan aksaa, minä jäisin - mutta onneksi nyt pääsee heti ensi viikosta alkaen Vilpun kanssa hommiin.

Tässä vaiheessa Lennin uraa harmittaa kyllä, että en päässyt treenaaman Lennin kanssa sen parhaita vuosia (pidin taukoa 2013-2016). Jos se olisi nyt neljä tai viisi, niin taivas yksin tietää mitä kaikkea sen kanssa voisi vielä realistisesti tavoitella. Mutta hieno Lenni on nytkin, ja realistiset tavoitteet mä olen sen kanssa saavuttanut; asetin puoli vuotta sitten tämän jakson keskeiseksi päämääräksi kolmosiin nousun, ja sehän me ollaan nyt tehty.



Vikoissa viikkotreeneissä mä olin niin älyttömän onnellinen, että olen Lennin kanssa päässyt tähän pisteeseen, ja koira oli ihan liekeissä ja mielettömän iloinen päästessään radalle. Rata oli sama mikä jakson ensimmäisellä treenikerralla, ja vaikka se oli aika vaikea vieläkin, niin päästiin alusta loppuun muutamalla pikku erheellä - mm. kontakti-putki -erottelu ei nyt ollut ihan parasta laatua. Videolta sitä huomaa muutkin virheet, mutta se fiilis mikä mulla oli tuota tehdessä, oli kyllä ihan vertaansa vailla. Lennin kanssa tekeminen on vain maailman parasta. (Äänet joutui ottamaan pois, kun eräs aussiepentu huusi taustalla lähes tauotta. Tarvitsee ottaa taas muutama juttu treenin alle...)

Juteltiin treenien jälkeen iltamyöhään asti menneestä jaksosta ja tulevasta. Siitä miten jokaiselta koiralta oppii ja jokainen treeni vie eteenpäin, vaikka joskus on hyviä ja joskus huonoja jaksoja ja samojen asioiden kanssa voi joutua painimaan pitkäänkin. Silti jokaisen koiran kanssa pitää tavallaan aloittaa alusta, kun ne ovat kuitenkin yksilöitä kaikki. Tulee varmasti olemaan aikoja jolloin kiroan Vilpun kanssa treenatessani, ettei Lenni olisi koskaan karannut tuonne tai tehnyt sitä ja tätä tyhmää. Lenni nyt kuitenkin on suunnilleen maailman kiltein agilitykoira ja Vilppu ei ehkä olekaan. Mutta kaikki otetaan vastaan, mitä tulee, ja toivotaan että ennemmin tai myöhemmin meillä on Vilpun kanssa niin hirveän hauskaa agilityradoilla yhdessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti