torstai 10. elokuuta 2017

Aksaa ilman käsiä

Eli Lennin aksahommia. Pari kertaa on nyt loppujaksosta jäänyt välistä, mutta ne treenit kun olemme paikalle päässeet ovat olleet tosi hyviä. 

Tällä jaksolla mulle on etenkin alkanut selkeytyä oma "ohjauskäsiala" ja radanlukutaidossa on nähtävissä ehkä pientä kehitystä. Olen oppinut erottelemaan mulle ja mun koiralle sopivia ohjauksia ja miettimään, mitä kaikkea kussakin kohdassa voisi tehdä ja millä riskillä. Tämä on ollut hieno ajatuksellinen läpimurto ja saanut agilityn tuntumaan tosi palkitsevalta. Toivottavasti tämä kantaa myös Vilpun aksauraan asti, vaikka sen kanssa sopivimmat ohjauskuviot eivät kovinkaan todennäköisesti ole aivan yksi yhteen Lennin kanssa.

Mun suosikkiohjaukset:
saksalainen
flippi (myös japanilainen)
sokkari
vastakäännös

Mun inhokkiohjaukset:
poispäinkääntö
sylikäännös
valssi
niisto

(Voin vain kuvitella miltä tämä lista kuulostaa ei-agilityharrastajan mielestä; varmaan aika tyhmältä :D)



Taannoin aksatreeneissä oli pitkästä aikaa oikeasti vaikea rata. Useammassakin kohdassa olisi ollut vaihtoehtona kierrättää/niistää takaa tai tehdä sylikäännös/poispäinkääntö, ja koska näistä kahdesta vaihtoehdosta sylkkäriä ja poikkaria me ei Lennin kanssa osata, niin niitäpä lähdettiin harjoittelemaan. Molemmissa ohjauksissa mun oma liike ja vauhti lähtee väärässä kohden väärään suuntaan ja koira ei vain käänny. Olo on kuin rautatankoa yrittäisi vääntää solmuun, vaikka tosiasiassa se on jostain pienestä rytmittämisestä tai kropan käännöstä kiinni.

Lenni on vähän jäykkä liikkumaan ohjaajaa vastaan ylipäätänsä ja sen takia sylkkäritkin takkuavat; en saa koiraa tulemaan rennosti kohti ja kiepsahtamaan vauhdissa poispäin, vaan se jää jökkimään mua päin. Näissä on ollut ihan älyttömästi haasteita, ja vielä pari kuukautta sitten mä en saanut Lenniä pyörähtämään laukasta sylkkäriin edes tasaisella, ilman mitään hyppyä, namin perässä. Sen jälkeen ollaan vähän jumpattu, mutta ei ihan riittävästi. Käännökset olivat kuitenkin menneet eteenpäin - nyt pystyttiin ottamaan niitä siellä täällä osaksi rataakin ja pari kertaa saatiin ne onnistumaan jopa ensiyrittämällä. Vauhti vain lisää vaikeustasoa huomattavasti. Poispäinkäännöt olivat treenissä ihan ok, mikä tosin johtui ehkä vain siitä, että sylkkärit tuntuivat niiiin vaikealta. Tuli vähän kirottuakin radalla, mutta ihan hyvä mieli treenistä kyllä jäi! Ei sen aina pidä niin helppoa ollakaan.




Sittemmin ollaan saatu radoilla mm. tehdä meille erittäin sopivia flippejä urakalla ja haastaa koiran keppiosaamista - se on mennyt eteenpäin paljon. Eilen Lenni pääsi taas aksakentälle parin viikon tauon jälkeen ja hyvin kulki. Tehtiin helponoloista pyöritystä ilman käsiä, jumppakuminauha kropan ympäri pyöräytettynä niin että kyynärpäät jäi kylkiin kiinni. Tarkoituksena oli lopettaa huitominen ja keskittyä jalkaohjaukseen. Tuntui tehdessä ihan pirun vaikealta, mutta sain kuulla että mun juoksutekniikka vaihtui lontustelusta päkiäjuoksuksi itsestään! Kaikenlaista. Rytmittämisen harjoittelun kannalta superhyödyllinen harkka. Ensi viikolla onkin tämän jakson vikat treenit, nyyhkis!

JATtilassa järjestettiin eilen myös mittaustilaisuus ja Lenni meni pikkumaksiksi yhdellä mittauksella, se on 48-49 senttiä niin kuin tiesinkin sen olevan. Tuomari mittasi kyllä pitkään ja hartaasti ja pöydällä seisominen oli Lennistä vähän tyhmää, mutta ihan tarkka lukema siitä lopulta saatiin. Tuskin se enää ensi vuonna kisaa, mutta onpahan nyt mitattu.

Flipeistä puheen ollen - Vilpusta piti muuten aika pitkään tulla Flip! Päädyin sitten kuitenkin ehkä vähän samansointiseen, mutta Lennin kanssa rimmaavampaan nimeen. Vilppu on kyllä ihan Vilpun näköinen ja oloinen, että sikäli varmaan hyvä valinta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti