torstai 27. heinäkuuta 2017

Heinäkuun pentutokot

Heinäkuu on mennyt ihan älyttömän nopeasti ohi ja niin monet hyvät treenit on jäänyt raportoimatta, harmillista! Hyvätkin oivallukset unohtuvat aika äkkiä, jos niitä ei kirjoita ylös tai muuten prosessoi kunnolla. Treenin tiimellyksessä kummasti unohtuu painaa vinkit mieleen niin, että ne olisivat siellä vielä sitten kun saapuu hallilta kotiin. 


Ohjaajan hajamielisyydestä huolimatta ollaan kuitenkin Vilpun kanssa menty kovasti eteenpäin. Pentutokossa treenataan joka kerta jotain uutta ja jotain vanhaa, pysyviä teemoja ovat olleet a) leikki, b) perusasento ja/tai seuraaminen, c) paikallaolo. Lisäksi ollaan harjoiteltu mm. seisomista ja maahanmenoa pienestä liikkeestä, tehty häiriöharjoituksia, palauteltu mieleen takapäänkäyttöä vadilla ja opeteltu eteen istumaan tuloa. Tunnissa ehtii kyllä ihmeitä ja siten myös kuukaudessa vaikka mitä!

Suurimmat läpimurrot on nyt viime aikoina tapahtuneet leikissä. Hampaiden vaihtumisen myötä Vilppu alkoi purra ja leikkiä sitkeämmin ja kun Elli oli mulle pari kertaa rautalangasta vääntänyt miten Vilppua kannattaisi leikittää, jotta viettiä saisi esille ja sytyteltyä, löysin itsestäni jo luontevamman leikittäjän. Tästä huolimatta mulla menee leikkimiseen vielä todella paljon henkistä ja fyysistä kapasiteettia ja olen aina ihan poikki leikkisessioiden jälkeen, mutta Vimpu selvästi vastaa räväkkään ja keskittyneeseen leikkiin hyvin. Se irrottaa nopeasti ja palauttaa lelut pienellä houkuttelulla, ei lähde vilistämään lelun kanssa ympäri kenttää.

Hieman isopäinen 6.5-kuukautinen rimppakinttu

Erityisen tyytyväinen olen myös Vilpun perusasentoon ja eteentuloihin. Varma, napakka ja iloinen sivulletulo ja perusasento on mun mielestä yksi tärkeimmistä asioista tulevalle kisakoiralle ja olen kovin onnellinen, että sellaisen olen onnistunut Vilpulle rakentamaan. Vatitreenin ansiosta Viipulainen myös käyttää mielellään takapäätänsä ja tuntuu olevan sen toiminnasta yllättävän tietoinen ikäisekseen. Toisekseen Vilpun paikallaolot ovat ihan älyttömän hyviä, sitä pitäisi vaan alkaa haastaa ja varioida treeniä riittävästi eli jatkuvasti. Mielikuvituksettomalle ohjaajalle hieman vaikeaa!

Kehittämiskohteita sen sijaan meillä on ainakin seisomisten ja maahanmenon vauhdissa, oikeaa tekniikkaa ja vauhtia pitäisi vahvistaa ja ottaa treeniin myös kaukojen jumppaaminen. Lisäksi en ole ollut aivan tyytyväinen Vilpun seuraamiseen ja vireeseen, mutta katsottiin sitä viimeksi Ellin kanssa pitkään ja hartaasti ja tultiin siihen tulokseen, että ikäisekseen hyvä on. Vire tulee sitten ajan kanssa eikä sitä nyt kannata turhaan ylinostaakaan, ettei mukaan ala tulla ääntä. Lelupalkkausta kokeiltiin seuraamiseen ja sitä voisi alkaa hyödyntää jatkossakin. 



Kaiken kaikkiaan Vimsu on mielestäni hyvällä mallilla, siitä on tulossa oikein kiva ja hyvin työskentelevä tokokoiran alku! Tykkään treenata sen kanssa niin ohjatusti kuin kahdestaankin ja nautin siitä, miten tavoitteellinen treenaaminen pennun kanssa on haastanut mua ohjaajana. (Lähes) jokainen treeni Vilpun kanssa on mulle suuri ilo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti