torstai 27. kesäkuuta 2019

Vilppu jälkikurssilla

Meidän uusi pk-puolen seura on Josepa, ja ollaan saatu maastokausi hyvään vauhtiin pienoisten käynnistymisvaikeuksien jälkeen. Saatiin Vilpun kanssa ryhmäpaikka älyttömän mukavasta hakuryhmästä, jossa ollaan päästy treenaamaan viikottain, joskus kahdestikin viikossa. Lisäksi ollaan päästy käymään porukkatreeneissä kentällä ja osallistuttiin kuun taitteessa myös metsäjäljen alkeiskurssille!

Jälkikurssi oli tiivis, teoria ja neljä treeniä kahden viikon sisällä. Viimeinen kurssikerta meiltä jäi välistä, mutta käytiin korvaamassa se tämän viikon alussa toisen kurssiporukan treeneissä. Pääasiallisesti tehtiin 2-3 lyhyttä jälkeä per treenikerta omille koirillemme - Vilppu sai ajaa myös yhden vieraan tekemän jäljen. Koirat edistyivät huimaa vauhtia, ja päästiin nopeasti etenemään parinkymmenen metrin jäljestä parinsadan metrin jälkeen.

Siellä hän nuuskuttelee
Vilppu on osoittautunut uskomattoman tarkaksi ja huolelliseksi jäljestäjäksi. Se on niin ahne, että huonokin namppa (=omat kuivanappulat) saa sen etenemään nenä ihan maassa ja tarkastamaan jokaisen askeleen. Se ei yhtään sahaa edestakaisin, vaan etenee täsmällisesti ja varmasti. Toki se on sitten myös hidas, mutta vauhtia tullee lisää, kun namit jää pois ja itsevarmuus kasvaa. Nyt viimeisimmillä jäljillä Vilpulla on ollut jälki normaalikävelyaskelin ja nami n. 15 askeleen välein - vähemmänkin riittäisi, niin se ei jäisi niin tarkastelemaan jokaista mätästä. 

Viimeisellä kerralla otettiin noin vaan mukaan myös yksi ysikympin kulma ja keppi, ja molemmat menivät Vilpulta kuin vanhalta tekijältä. Keppi-ilmaisua sille on vähän tehty viime kesänä ilman varsinaista jäljestämistä, ja luulen että maahanmenot kepeille muistuu mieleen ihan parilla treenillä. Selvästi se jäi nuuskuttelemaan nytkin, palkkasin ruualla ja leikittiin kepillä vähän. Kulman Vilppu meni kuin juna, ei pyörinyt tarkastuskierroksia.

Lopussa keko ruokaa ja silityksiä



Mulle Vilpun luontainen taito ja rauha jäljestää tuli kyllä yllätyksenä! Se ei lenkeillä ole kovinkaan kiinnostunut hajuista ja olen aina pitänyt sitä enemmän ilma- kuin maavainuisena koirana, ja toki se on tehnyt tähän ikään mennessä jo aika paljon hakua. Vaikutti kuitenkin siltä, että Vilppu voisi olla itse asiassa luontaisempi jälkikoira kuin hakukoira. Ei toki tässä vaiheessa vaihdeta, mutta otetaan jälkikin mukaan kuvioihin epäsäännöllisen säännöllisesti. Kiva laji, kun pystyy tekemään yksinkin. Rohkeasti vaan pidentämään matkaa, vähentämään ruokaa ja lisäämään mukaan keppejä ym. tapahtumia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti