keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Seinäjokiset treenikuulumiset

Kuvat edelleen Teemu Korpelan ottamia, kiitos!

Mun kesäloma on edennyt pitkälle ja kohtapa palaankin jo takaisin Seinäjoelle, mutta tähän väliin muutama muistiinpano touko-kesäkuun treeneistä. Pohjanmaalla treenitahdiksi muodostui se, että Vilpun kanssa käytiin kerran viikossa Koirakoulu Raikun treeneissä ja toisen kerran SPL Seinäjoen kenttätreeneissä. Lisäksi molemmat koirat tekivät iltaruoalla jotain pientä toko- tai nenänkäyttöhommaa kuten yleensäkin. Jatketaan samalla kaavalla elokuu.

Raikulla on hauska systeemi eli walk-in -ryhmät, joihin voi varata yksittäisiä paikkoja sen verran miten ehtii ja jaksaa. Sitoutua ei siis tarvitse kuin siihen yhteen treeniin! Tarjolla on useana iltana viikossa useita eri lajien ryhmiä, joihin otetaan 4-5 koirakkoa, lähes aina on kuitenkin ollut vähemmän. Ainakin näin kesällä oon mahtunut treenaamaan aina kun olen halunnut, vaikka varaisi tunnin vasta samana päivänä. Raikun kouluttaja Jenni on tosi mukava ja kannustava, treeneihin on aina kiva mennä. Toki kun on tottunut Ellin treeneihin niin on väkisinkin tottunut "vähän liian hyvälle" siinä mielessä, että harvassa ovat sekä koirankoulutuksellisesti että pedagogisesti niin hyvät koutsit joiden koulutettavaksi pääsee joka viikko, mutta kaikkea ei voi saada.

Vilpun kanssa ollaan Raikulla käyty tokossa, rally-tokossa ja muistaakseni kerran myös arkitokossa. Vaikka usein treeni itsessään on Vilpun tekniseen osaamiseen nähden helppo, olen kokenut että parasta Raikun treeneissä on ollut se, että ollaan säännöllisesti päästy tekemään vaihtelevien treenikavereiden kanssa vaihtelevia juttuja hallissa. Vilppu on ollut oikeastaan kaikissa Raikun treeneissä jotenkin vähän löysä, ehkä yritän itse alitajuntaisesti sitä jotenkin hillitä, ehkä pitkä treeni (40min kentällä käytännössä yhteen menoon, sen mukaan miten itse tauotan) on vain liian pitkä vireen kannalta, ehkä kuuma alkukesäkin vaikutti. Toisaalta löysäkin ollessaan se on tehnyt sitkästi ja huolellisesti hommia ja saanut kehuja seuraamisesta, mikä on siis se liike missä tuo fleguisuus tuntuu omasta mielestäni eniten. Enemmän kyse on fiiliksestä kuin niinkään näkyvästä erosta.


Rally-tokossa ollaan käyty alo-tason ratareeneissä ja se on Vilpulle iisiä hommaa, lähinnä haasteena on koiran jatkuva hakeutuminen perusasentoon eli käännöksissä peppu uhkaavasti laskee. Kylteissä ei sinällään ole mitään treenattavaa muuta kuin hienosäätöä, mutta allekirjoittaneen pitäisi opetella rauhoittamaan oma tahti ja keskittymään edessä oleviin tehtäviin. Jos jään jumittamaan kesken askeleen niin Vilppu taatusti ehtii istahtaa. Luulen kuitenkin että tämä on laji jossa päästään ensi vuonna kisaamaan.

Tokossa ollaan käyty pari kertaa harkkaamassa mm. luoksetuloja, merkinkiertoja ja kaukoja. Ollaan myös tehty paikkikset tokotunneilla. Taas on käynyt erittäin selväksi, että Vilppu tarvitsee superselvät ohjeet ja ihan täydellisen treenikuplan päästäkseen yli toisten koirien läsnäolosta. Jos vaikka mennään kentälle vähän sinnepäin hallinnassa tai jätän Vilpun tauolle oman onnensa nojaan (ilman käy siihen -käskyä tmv) sen ajan kun juttelen kouluttajan kanssa, kyttääminen ja kirahtelu toisille koirille alkaa saman tien. Sitten taas sillä ei ole mitään ongelmaa tulla seuruussa paikkikseen kahden metrin päähän vieraasta koirasta, pitää perusasennossa keskittynyttä kontaktia ja tehdä liinanmitan päässä rento ja rauhallinen paikkamakuu. Vilppua ei vaan voi tippaakaan jättää ratkomaan tilanteita yksin, mutta onpa kuitenkin kiva että siltä näinkin vakaa treenimoodi ylipäätänsä löytyy.



SPL Seinäjoen treeneissä ollaan tehty tottista. Heillä on huikean hieno, iso nurmikenttä peltojen keskellä ja onpas siellä ollutkin mukava treenata aurinkoisena kesänä. Keskiviikkotreeneissä meitä on käynyt pieni mutta mahtavan kiva porukka - mut ja pikkuaussie otettiin ihanasti mukaan ja Lennikin on ollut enemmän kuin tervetullut treenaamaan. Ollaan saatu hyvin kulutettua kolme tuntia neljän koiran reeniin ja usein tulee juteltua enemmän kuin oikeasti treenattua. Vilppu on kuitenkin tehnyt mm. paljon seuruuta, hyppytekniikkaa ja hyppynoutoa, noutoja, jääviä ja BH-paikkista. Se on ollut kentällä ihan eri tavalla auki mulle ja tehnyt supermakeita seuruupätkiä, siihen on ulkona saatu vähän poweria. Pääasiassa treenataan yksi koira kerrallaan mutta paikkikset koirahäiriön kanssa eikä se ole ollut mikään ongelma, mihin olen supertyytyväinen.

Vaikka treenit ovat itseohjautuvat, ollaan saatu lukuisia huikean hyviä vinkkejä ja vertaistukea kokeneilta sakemanni-ihmisiltä ja valoa todellakin on tunnelin päässä aina keskiviikon jälkeen. Tällaisessa porukassa olisi ilo treenata pidempäänkin kuin yksi kesä. Kun itse on "hitusen" taipuvainen ylianalysointiin ja säätämiseen, on ollut mahtavaa treenata porukassa jossa ei turhia murehdita, suunnitella ja analysoida vaan mennään ja tehdään. Ja toisaalta kun monella on aika haastavat ja täpäkät koirat joiden kanssa hallinnan eteen on joutunut tekemään työtä, on heillä Vilpunkin suhteen ihan eri tavalla ymmärrystä ja konkreettisia vinkkejä kuin jossain toisessa paikassa. Sakemanni-ihmisten maailmaan ja kentälle mahtuu ääntä, kiihkeitä koiria ja vaikka niitä räjähdyksiäkin, ja kun mun ei tarvitse niitä jännittää ja miettiä että mitä ne muut nyt ajattelee jos mun koira rähjää, niin eipäs se sitten rähjääkään. Vilppu esitteli tuolla arkikurssilla kaikki pahimmat puolensa ja oli nyt sitten kesäkuun treeneissä oikeastaan poikkeuksetta hyvässä mielentilassa. Toivotaan saman jatkuvan elokuussakin nyt pidemmän treenitauon jälkeen.


"Taito poika!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti