tiistai 5. kesäkuuta 2018

Terveyspulmia pitkästä aikaa

Meillä on kyllä ollut tuuria matkassa, sillä Vilpun kanssa ei ole tähän ikään mennessä ollut tarvetta eläinlääkärille ja Lennikin on ollut pidemmän aikaa ihan hyvässä kunnossa kaikin puolin. Nyt sitten viikko sitten sunnuntaina Lenni alkoi ontua pidemmän lenkin, uinnin ja sen jälkeisen rehaamisen jälkeen toista etutassua erittäin voimakkaasti. Tassussa ei näkynyt mitään, varpaat ja anturat ym. olivat siistit, jotenkin jonkinsortin venähdys varmaan kyseessä. Pari päivää Lenni ontui selvästi etenkin levon jälkeen ja oikeastaan viime perjantai oli ensimmäinen päivä kun liike oli mun silmään puhdasta. Toivottavasti oli tosiaankin vaan remuamisesta johtuvaa eikä vielä merkki vanhuuden vaivoista tai jostain muusta toistuvasta. Ei punaturkki vielä muuten kovin vanhalta vielä tunnu.

Olen jo niin vanha että ainakin olen ansainnut hirveästi nakkeja t. Lenni
No, sitten sairastui Vilppu. Torstaina illalla huomasin sen repineen ja nuolleen karvoja pois vatsan alta, kivesten ympäriltä ja sisäreisistä, mutta siinä vaiheessa muuta epäilyttävää ei vielä näkynyt. Perjantaina kivekset olivat vähän kosketusarat, mutta suhteellisen normaalin näköiset eikä koira vaikuttanut kipeältä, liikkui mielellään yms. vaikka niitä nuoleskelin, joten jäin seurailemaan vielä tilannetta kotihoidolle.

Lauantaina taas kiveksiä ei olisi saanut vilkaistakaan ja kun onnistuin niin tekemään, näyttivät ne turvonneilta, jotenkin viruneilta ja erikoisen värisiltä. Vilppu oli yhtäkkiä tosi kipeä, ei halunnut tulla portaita alas eikä ylös ja selvästi vointi oli kurja. Soitin heti aamusta päivystävälle eläinlääkärille, joka on siis viikonloppuna täällä ainoa saatavilla oleva eläinlääkäri, ja hän lupasi soittaa takaisin kun ehtii katsomaan, oli kuulemma potilaita jonossa.

Pieni potilas

Ja sitä puheluahan sitten odotettiin sellaiset yli seitsemän tuntia...  Samalla päivystävällä on hoidettavana pieneläimet, tuotantoeläimet, hevoset ja kaikki, ja ilmeisesti "muutama" kiireellisempi tapaus oli ajanut Vilpun edelle.

Kyselin Seinäjoen puskaradio -Facebook-ryhmässäkin, pitääkö todella paikkaansa ettei kaupungissa ole päivystävää pieneläinklinikkaa joka olisi edes lauantaina päivällä auki. Ihmiset tulivat kertomaan, että Tampereella on. Välimatkaahan on siis yli 150 kilometriä. Keksin aika monta tilannetta, jossa sairastunut tai loukkaantunut koira kuolee, jos sen kanssa joutuu lähtemään 150 kilometrin päähän eläinlääkärille. Eikä Seinäjoki ole edes mikään ihan tuppukylä Suomen mittakaavassa, kai? Tokikaan meidän ongelma ei ollut sellainen etteikö se olisi voinut odottaa, mutta kylmää ajatella mitä tehdä jos jotain pahempaa sattuu joskus. Tilanne on sama myös ilta-aikaan - yksityiset näyttävät näin kesällä sulkevan arkisinkin viimeistään klo 17, usein jo paljon aikaisemmin. En varmaan koskaan pysty asumaan Jyväskylää pienemmässä kaupungissa, en kestä ajatusta ettei eläinlääkärille pääse kävelemällä seuraavaan kortteliin.

No, eläinlääkäri itsessään, kun sinne saakka päästiin, oli mukava ja hoiti kiireettömästi, vaikka selvästi olikin kiire ja aika monta juttua lautasella. Vilppu ei antanut koskea takapäähän ollenkaan eli ei toivoakaan että kiveksiä olisi päässyt katsomaan ilman rauhoitetta. Sen jälkeen ell tutki tilannetta, laittoi tipassa kortisonia ja kipulääkettä menemään ja totesi, että todennäköisesti kipu johtuu allergisesti reaktiosta itikoihin. Mahanalus oli täynnä pieniä punaisia pistojäljen näköisiä kohtia ja kuononkin päällä oli useampi samana/edellisenä päivänä noussut patti.

Lintubongari

Kortisoni kylläkään ei lähtenyt ihan toivotusti tehoamaan ja Vilppu oli vielä sunnuntaina päivällä aikamoisen kipeä, mutta onneksi iltaa kohden helpotti ja maanantaina tilanne vaikutti jo kohtuullisen normaalilta. Nyt Hipsu on virkeä ja kivekset sen verran tavallisen näköiset jo, että selvästi erottuu kivesten juuresta kohta, jossa on selkeä ihovaurio. Siitä nyt en osaa enää sanoa, johtuiko koko juttu oikeasti hyttysistä vai liekö Vilppua pistänyt joku muu, mikä aiheutti sitten laajemman allergisen vastareaktion kropassa. Epäilen ehkä itse jotain jälkimmäisen tyyppistä, koska se ihovaurio mikä jäljelle jäi on iso ja selvärajainen ja tuntuu oudolta, että itikat olisivat jossain kohdissa saaneet noinkin pahaa vahinkoa aikaan ja toisissa ei. Ja Vilppukin on selvinnyt varmaan jo useista kymmenistä hyttysenpistoista tänäkin kesänä ilman lähellekään tällaisia reaktiota tai esim. niin isoja patteja kuonossa/päässä mitä sille loppuviikosta nousi. Oli miten oli, toivotaan että saadaan Vetramilillä ja kortisonilla hoidettua homma nyt maaliin eikä tällainen toistu.

Kyllä asettuu muut ongelmat mittasuhteisiinsa kun koirat sairastaa, vaikka ei mistään sen vakavammasta ollut nytkään kyse. Toivottavasti näillä mennään taas jonkun aikaa...

3 kommenttia:

  1. Reppanat. Toivottavasti ei teille tuu enää muita mutkia matkaan ❤️ tuli mieleen että etelä-pohjanmaal on kyllä kiertävä päivystys ähtäri-alavus-kuorane akselilla. Eli se on jossakin noista aina. Se taitaa olla lähin seinä​jokea. Ähtärissä esimerkis tarja suojaranta (0405633813) jos just hän ei päivystä eikä vastaa puhelimeen niin puhelun lopussa sanotaan onko se päivystys sitten alavudella vai kuortaneella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. paitsi tosiaan jos tilanne vaatii jotain isompaa klinikkahoitoa niin sitten on se tampere lähin vaihtoehto🤔

      Poista
    2. Hei kiitos paljon! Täytyy laittaa numero ylös jos tulee kesän aikana vielä jotain, vaikka toivottavasti ei :D Tänään aamulla Vilppu oli jo ihan normaalin iloinen ja virkeä ja antoi hyvin hoitaa herkät paikat niin eiköhän se tästä, onneksi!!

      Poista