keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Lennin talvikuulumiset

Lenniä ei ole ihan hirveästi näkynyt täällä blogissa, syystä että a) Lenni on eläkkeellä ja hänen arkensa on vähän mitäänsanomatonta tällä hetkellä ja b) Lennin mielestä kuvattavana oleminen on tyhmää ja se laittaa korvat suppuun heti kun pyydetään poseraamaan. Menossa mukana punaturkkikin silti on!

Lenni ei ole tosiaan juurikaan treenannut viime aikoina. Se kulkee kyllä pääsääntöisesti mukana hallilla ja joskus tehdään jotain pientä rally-tokoa muistuttavaa harkkaa, mutta tällä hetkellä sillä on menossa vatsansa kanssa kovin herkkä kausi ja mitään ylimääräistä sille ei voi antaa. Kun namipalkka on pois pelistä ja lelu heittää kierrokset kattoon, niin aika vähiin jää palkkausvaihtoehdot. Toisaalta mun on ollut vaikea motivoitua treenaamaan Lennin kanssa, kun meillä ei ole mitään (kisa)tavoitteita ja Vilpun kanssa taas on kädet täynnä töitä ja treenattavaa enemmän kuin vuorokaudessa tunteja. Jahka vatsavaivat helpottavat ja saan kesäauton ajoon, jotta hallille kulkeminen useamman kerran viikossa on helpompaa, aion kyllä ottaa Lenninkin taas hommiin.

Aksaa ei olla varsinaisesti tehty kertaakaan ohjattujen treenien lopettamisen jälkeen. Lenni sitä tuskin kaipaa, ja mä en aksaa jaksa sitäkään vähää vain humputella mitä rally-tokoa. Maailman kilteimpänä ohjattavana Lenni kyllä jätti aika isot saappaat Vilpulle täytettäväksi, ja tällä hetkellä tuntuu että aussieagility on ihan eri laji kuin tolleriagility oli (eikä aina ihan positiivisessa mielessä). Kulttuurishokkia vähän.

Noin muuten Lenni voi hyvin, se rakastaa joululahjaksi saamaansa petiä, nukkuu päiväunia mun kanssa sohvalla, rakastaa pyllyn päältä rapsutuksia, kiljuu ovisummerille ja heittelee pehmoleluja ympäriinsä. Lenni tiputti kaikki karvansa joulukuussa ja tämä 10-15 pakkasastetta on sille vähän kylmä, etenkin kun sen mielestä lenkillä kuuluu haistella ja tassutella hiljakseen eikä reippailla. Välillä se tuntuu tosi vanhalta, välillä se intoutuu leikkimään Vilpun kanssa ja vaikuttaa 2-vuotiaalta. Se on niin ihana ja viisas, seniorikoirissa on vaan sitä jotain.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti