tiistai 20. helmikuuta 2018

Kaiken maailman häiriötreeniä

 
Viime viikkoina maanataitokoissa ollaan pyöritelty paljon erilaisia häiriöitä. On tullut todellakin tarpeeseen, ja kyllä sanoisin että treeni on myös auttanut ja häiriönsieto on pikkuhiljaa alkanut selvästi kehittyä. Vilppu on myös ollut nyt viimeiset kolme-neljäkin viikkoa huomattavasti kivemmalla mielentilalla liikenteessä kuin alkuvuodesta. Vaikea sanoa mikä on syy ja mikä seuraus, mutta uskon että monipuoliset luopumis- ja keskittymistreenit ovat tehneet teinikoiralle tosi hyvää kaikin puolin.

Mahdollisten häiriöiden ja sitä myöten erilaisten häiriötreenien määrä on ihan loputon. Silti tuntuu, että kun itse yrittää tehdä häiriöharkkaa, niin tulee jumituttua samoihin juttuihin. Onkin ollut huippua, että joku muu on kehitellyt treenit mun puolesta - eipähän tule kangistuttua kaavoihin. Samalla on ollut mahdollista oppia uutta omasta koirasta ja siitä, mitä se kokee kiinnostavana/kannattavana/reagoimisen arvoisena. Osa häiriöistä on Vilpulle todella helppoja, se menee vähän virkamiesmoodiin ja tekee tiiviisti hommia, osasta se heittäisi volttia (mm. makkaralla houkutteleva Elli-koutsi). Käsittelyssä ovat olleet esimerkiksi ohjaajan liikehäiriöt, koirahäiriöt, Elli-häiriöt, herkkuhäiriöt... Kaikenlaista maan ja taivaan väliltä! 
 
Lisäksi ollaan tehty monensorttista kuuntelu- sekä kontaktitreeniä ja hallintaa. Toki myös tekniikkaa ja kaikkea muuta, mutta vahvasti ovat häiriöt olleet läsnä viime aikoina. Kotona ollaan harjoiteltu herkuista, leluista ja mm. rusakoista luopumista vaihtelevalla menestyksellä. Kaamea työmaahan tämä on, mutta onneksi hauska sellainen.

 Muutamia muistiinpanoja ja erityisen hankalia tai hyödyllisiä treenejä viime viikoilta: 
  • Palkkasanan kuuntelutreeni. Koira luopuu esim. avoimella kämmenellä olevasta namista, mutta ennen palkkasanaa tuleekin jotain ihan muita, merkityksettömiä sanoja (yksi-omena-saa). Vilpulle tämä oli alkuun ihan sairaan vaikea tehtävä, sillä meni sipuli ihan jumiin kun se ei tajunnut miksi aloin höpisemään omiani kesken kaiken!!! Paljon ollaan treenattu tätä nyt ihan esim. uloslähtiessä, jossa Vilppu odottaa vapautusta saa-sanalla. Ruokakupilla on vähän liian vaikea vielä, yksittäisillä nappuloilla onnistuu. 
  • Paikkiksen häiriöt. Kaikkea mahdollista: pareittain toinen koira tekee paikkista ja toinen kaukoja tai luoksetuloja; kouluttaja kutsuu/houkuttelee koiraa, haukuttaa omaa koiraansa kentän laidalla tai heittelee hihnan päässä olevaa lelua paikkamakuussa olevien koirien välistä; ohjaajahäiriöt haarahypyistä poispäin spurttaukseen. Vilppu on nyt opetellut leuka maassa makuuta ilman lonkalla makaamista ja vaikka asento välillä lipsuu, koen että paikkikseen on tullut vähän rauhaa. Rohkeasti pitäisi lisätä kestoa ja matkaa.
  • Ohjaajan liikehäiriöt eri tehtävissä. Vilpusta oli aluksi tosi vaikeaa ihan vaikka vaan istua pyynnöstä, jos mä esimerkiksi heiluttelin käsiäni oudosti tai tein jotain muuta erikoista. Se kyllä istui, mutta latenssiaika oli varsin pitkä ja koko koiran ilme hämmästynyt. Sittemmin ollaan otettu liikehäiriöitä mm. ruutuun ja merkinkiertoon. Ohjaajan häiriöt ovat ihan eri juttu paikkiksessa kuin aktiivisissa liikkeissä, ja selvästi niitä pitäisi harjoitella (vähintään!) yhtä paljon.
  • Eteenlähetyksen stopin alkeet. Lelu tai ruokaa kauemmas apparin vahdittavaksi, vapautus palkalle, maahan-käsky. No, ei mennyt. Mutta mietti asiaa kun ei saanutkaan palkkaa ja meni seuraavalla! Alkuun helpotettiin tehtävää niin, että seisoin koiran juoksulinjan vieressä ja pysäytin sen ensin ennen kuin se oli ohittanut mut, sitten heti kohdalla ja sitten ohituksen jälkeen. Mielenkiintoinen harjoitus, jota pitäisi ihan arkielämän hallinnan kannalta tehdä varmaan lisää, mutta ei ole tullut nyt kyllä juurikaan tehtyä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti