maanantai 23. lokakuuta 2017

Lokakuun pentutokot


Kaikki kuvat ottanut Jenny Söderlund OnniDogissa, iso kiitos!!

Lokakuun ensimmäiselle pentutokokerralla Vilppu ja Lenni jakoivat treenikerran. Vilppu teki seuraamista ja paikallaoloa, Lenni seisomisharkkaa ja loppudoboilut. Paikallaoloharjoituksissa ideana oli nostaa koiran virettä leikkimällä, jättää lelu maahan ja vapauttaa koira sille pienen paikallaolon jälkeen. Tarkoituksena on saada pennut jo alusta alkaen oppimaan, että paikallaolon tyyppisiä rauhallisia liikkeitä voi tehdä myös innostuneessa mielentilassa. On vähän turha opettaa koiralle asioita kokonaan kahdesti: ensin matalassa vireessä ja sitten uudestaan korkeammassa, kun niitä voi ottaa treeniin limittäin. Ei tule sitten yllätyksenä, jos esimerkiksi ensimmäisessä kokeessa koira käykin kuumempana kuin treeneissä... Lokakuussa otettiin myös ensimmäiset kisamittaiset rivipaikkikset, vähän yli minuutti haluamallaan matkalla. Vilpun kävin välipalkkaamassa muutamaan kertaan, vaikka ei se varmaankaan olisi noussut muutenkaan. Sillä on paikallaolo todella varmalla mallilla sekä maaten että istuen, vaikka toki häiriöharjoituksia pitää tehdä tulevaisuudessa paljon.

Seuraaminen toimii tällä hetkellä parhaiten patukka kainalossa. Pari-kolme askelta seuraamista peruasennosta perusasentoon onnistuu millintarkasti aina, mutta pidemmillä pätkillä Vilppu helposti vähän irtoaa paikasta ja jätättää, ellei palkan odotus ole aika korkealla. Seuraamista ollaan tehty muillakin lokakuun pentutokokerroilla ja lisätty mukaan pientä häiriötä. Ihan hyvin se etenee, vaikka välillä tekniikan ja viretilan välillä tasapainottelu tuntuu tosi vaikealta. Pieni ihme että Lennillä on niinkin hyvä, sitkeä ja superinnokas seuraaminen, vaikka en edes muista miten sen sille aikoinani opetin! En ole nyt Vilpun alkeisopetuksen perusteella ihan varma oliko tuo perusasennosta perusasentoon -metodi paras, ehkä olisi pitänyt imuttaa kuitenkin? Mutta varmasti ajan kanssa hyvään lopputulokseen päästään tavalla tai toisella.

Ainakin perusasento sillä on sairaan hieno ja varma, Vilppu pyörähtää siihen vauhdilla mistä kohdin tahansa ja pitää kontakia sinnikkäästi häiriöstäkin huolimatta. Vatitekniikan toimivuuteen tässä asiassa olen siis hyvin tyytyväinen! Vilppu ei ole tarvinnut perusasentoon tuloon apuja suunnilleen ikinä ja sen olen kokenut auttaneen monessa asiassa. 


Lisäksi lokakuussa ollaan tehty mm. kehonhallintatreeniä, vähän kaukoja ja noutoa. Vilppu on ollut aika hyvä joka treenissä! Se on kyllä ihanan keskittynyt ja tekee tosissaan hommia. Välillä Elli aina muistuttelee mua leikkimään sen kanssa, ettei Vilppu menisi ihan vakavaksi - tokonkin pitäisi olla hauskaa. Kehonhallintajuttu Vilppu on tehnyt paljon ja se kyllä suunnilleen tietää missä jalat menee, mutta lisääkin saisi tehdä. Pitäisi hankkia kotiin tasapainotyyny.

Kaukoissa ollaan lähinnä käsitelty i-m -vaihtoja. Vilppu menee edessäni ollessaan räväkästi maahan mutta turhan tassutellen istumaan, kun taas sivulla se pomppaa yhdellä liikkeellä istumaan mutta tassuttelee maahan. Monipuolista (myös kehonhallintatreeniä) treeniä vaan lisää, niin eiköhän se siitä loksahtele paikoilleen. 

Ollaan myös keskitytty mielentila-asioihin, mitkä ovat mulle tokossa se kaikista suurin mysteeri ja siten treenit ovat tulleet todella tarpeeseen. Tänään lähdettiin opettamaan rauhoittumista alustalle, mitä Vilpulle on naksuteltu joskus kolmikuisena ja hyvin se maahanmenon muisti. Rauhallisen tunnetilan omaehtoinen lisääminen vaatii vielä harjoittelua. Tämän lisäksi ollaan tehty pentutokoissa erilaisia itsehillintätreenejä lelun kanssa. Hyvin on toiminut, Vilppu leikkii hyvin mutta taitaa kuitenkin priorisoida nakin edelle suurimmassa osassa tehtäviä.

Ensi viikolla ei treenejä olekaan ja sitä seuraavalla viikolla mä olen Ruotsissa eikä päästä treeneihin, eli pari viikkoa tulee tokotaukoa ohjatuista treeneistä. Saattaa olla että pidetäänkin ihan kunnolla taukoa se aika ja keskitytään agilityyn, josta taas jäi lokakuussa parit treenit väliin. Huomaa kyllä syksyn tullen, että valon vähetessä vähenee oma energiakin ja treenata jaksaa ehkä puolet siitä määrästä mitä kesällä. Onneksi se helpottaa jonkun verran kun tulee lunta ja oikea talvi. Jyväskylässä satelee lunta juuri parhaillaankin, joten toivotaan ettei tarvitse odotella talvea helmikuulle asti!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti