sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Geenien ja ympäristön vaikutus - Katriina Tiira OnniDogissa

Katriina Tiira oli Mika Jalosen lisäksi mun ehdoton suosikkiluennoitsija OnniDogissa. On aina ihanaa kuunnella huippuammattilaista, joka tietää omasta aiheestaan aivan valtavasti ja osaa vielä jakaa sitä tietoa ymmärrettävästi muille! Luennon aiheena oli koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus - geenien ja ympäristön vaikutus. Lauantaina Katriina olisi luennoinut vielä koiran kognitiosta, mutta sinne en valitettavasti ehtinyt.

Luennolla käytiin läpi runsaasti aivan uunituoreita tutkimuksia siitä, miten ja kuinka paljon erilaiset ominaisuudet periytyvät. Nykytiedon valossa n. 30-50 % persoonallisuudesta on periytyvää ja loput johtuu ympäristön vaikutuksesta eli kaikista niistä asioista, mitä koirayksilö on eläessään (ja jo ennen syntymäänsä!) kokenut. Perinnöllisuuden osuus on minusta aika suuri!

Lenni toista päivää kotona

Osa ominaisuuksista periytyy paremmin kuin toiset. Ominaisuuksia, joilla on korkea heribiliteetti, on mm. kiinnostus riistaan, paimennustaipumus, stereotyyppinen käytös, pelokkuus ja ääniarkuus, fyysinen aktiivisuus, sosiaalisuus ja toisaalta myös aggressiivisuus ihmisiä kohtaan. Myös kognitiiviset ominaisuudet periytyvät voimakkaasti. Periytymismalli on kuitenkin monitekijäinen eli valitettavasti ei voi simppelisti todeta, että äänivarmoista vanhemmista tulee äänivarma pentu tai toisinpäin. Ominaisuudet eivät välttämättä ilmene joka sukupolvessa. 

Käyttäytymiseen vaikuttaa yksi tai useampi geenialue, eli useampi geeni joista osa on pieni- ja osa suurivaikutteisia. Mielenkiintoinen yksityiskohta, jonka Katriina toi esille, oli se että monentyyppiset ominaisuudet voivat periytyä yhdessä (esim. morfologia ja käytös). Esimerkiksi näyttäisi mahdolliselta, että lyhytjalkaisuuden geenialue olisi myös pelolle ja aggressiivisuudelle altistava. Tutkimuksia on tehty vielä liian vähän, jotta mitään varmaa voisi sanoa, mutta vastaavia korrelaatioita todennäköisesti löytyy useita. Koirarotuja ja niiden välisiä eroja Katriina kuvaili erilaisiksi geenirykelmiksi. Esimerkiksi metsästys- ja työkoirarodut ovat muita alttiimpia hyperaktiivisuudelle, impulsiivisuudelle ja keskittymiskyvyttömyydelle. 

Vilppu 5.5 viikkoa, © Aija Tanskanen

Koiran persoonallisuuteen vaikuttaa jo aika ennen syntymää sekä olennaisesti myös ensimmäiset elinkuukaudet. Emon tiineydenaikainen stressi ja emon huono hoito näkyy aina pennuissa. Huonosti hoidetut pennut ovat keskimäärin arempia, ahdistuneempia, vähemmän sosiaalisia ja vähemmän sinnikkäitä kuin pennut, jotka ovat saaneet hyvää hoivaa. Hyvä hoiva tarkoittaa tässä sitä, että emä on viettänyt mielellään aikaa pentujen kanssa ja esim. nuollut niitä paljon. Ensimmäiset 2-3 viikkoa ovat tärkeimmät. Katriina sanoikin, ettei itse ottaisi pentua ensisynnyttäjänartusta, koska sen hoitotaipumuksista ei voi sanoa mitään.

Pennun tärkein sosiaalistamisjakso on  kolmesta noin kahteentoista viikkoon. Tässä herkässä vaiheessa puutteellisesti tapahtunut sosiaalistaminen on yhteydessä koiran pelokkuuteen. Pelokkuuteen voi vaikuttaa myös huono emonhoito ja jatkuvat huonot kokemukset tai traumat. Lisäksi pelokkuus on voimakkaasti perinnöllistä. Pääasiallisesti korian persoonallisuus on suurin piirtein valmis noin vuoden iässä, mutta esimerkiksi perinnöllinen ääniarkuus voi alkaa ilmetä vasta kahden vuoden ikäisellä koiralla. Hyvin voimakkaat huonot kokemukset voivat toki vaikuttaa koiran persoonallisuuteen myöhemminkin, ja osa tällaisista huonojen kokemuksien aiheuttamista muutoksista geeneissä tai niiden säätelyssä myös periytyy (epigenetiikka). 



En ole käytännön tasolla kiinnostunut koirien kasvattamisesta, mutta perinnöllisyydestä ehdottomasti kyllä. On mielenkiintoista, miten paljon tutkimuksissa voidaan havaita ominaisuuksien periytymisestä, vaikka yksilötasolla tuntuisi välillä osittain arpapeliltä mitä mistäkin yhdistelmästä tulee. Vaikka pentu ei vanhempiensa kuva olisikaan, isommasta näkymästä pystytään huomaamaan paljon periytyneitä ominaisuuksia. Katriina myös sanoi, että tutkimustulosten valossa pentutestit toimivat huonosti eikä niistä voi päätellä mitään olennaista. Sekin vielä! Vaikea lienee koirankasvattajan rooli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti