maanantai 10. heinäkuuta 2017

Vilppu 6 kuukautta

Vilppu on keskiviikkona puolen vuoden ikäinen lapsikoira. Kuusi kuukautta sitten jännitettiin sen syntymää, kuuden kuukauden päästä se on jo vuoden. Aika menee ihan järkyttävän nopeasti! Toisaalta kauheaa ja toisaalta kivaa - pentu on niiiin ihana ja söpö, mutta innolla odotan myös sen aikuistumista.


Arjessa Vilppu on edelleen kiltti, mukava ja rauhallinen. Aina tulee pennun helpoutta hehkutettua, mutta ei se nyt mikään ihan lapanen ole kuitenkaan. Jos Vilppu olisi mun ensimmäinen koira, en varmasti pitäisi sitä ihan yhtä kilttinä - nyt toista pentua kasvattavana osaan jo muistuttaa itselleni, että pennun pöllöilyt ovat vain just niitä ja jäävät kyllä historiaan ennemmin tai myöhemmin. Mutta kyllä Vilppu tosiaankin on tyyni ja tasainen, sisällä melko huomaamaton tyyppi, jolle rauhoittaminen on edelleen helppoa kotona ja kylillä.

Tällä hetkellä Vilpulla on jonkinlaista mörköiän poikasta ja se on alkanut puhista ja haukkua  karvat pystyssä epäilyttävän näköisille ihmisille ja koirille erityisesti, jos ne ilmaantuvat äkkiä jostain nurkaan takia. Viime viikolla meille kävi kurja juttu, kun erään liikkeen avonaisesta ovesta syöksyi vapaana oleva saksanpaimenkoira räyhäämään omilleni. Vahinkoa ei käynyt, sillä omistaja ehti juosta viereisestä rapusta ottamaan koiransa kiinni, mutta Vilppu säikähti kovasti ja on etenkin sen jälkeen ollut nämä pari päivää vähän varuillaan sekä vieraiden miesten että koirien kanssa. Tosi harmi juttu, mutta toki tällainen käytös kuuluisi varmasti ikäkauteen muutenkin ja menee taatusti ohi, kun paremman käytösmallin muovaamiseen jaksaa paneutua joka ulkoilukerta. Sosiaalistamisen puutteesta ei voi ainakaan olla kiinni, sillä voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa että kaikkeni olen kyllä Vipun sosiaalistamisen eteen tehnyt ja yhtään tämän enempään en olisi pystynyt.

Sisäsiisti Vilppu ei vielä ole eikä asiassa ole juurikaan tapahtunut edistystä sen jälkeen, kun pentu oli neljä kuukautta: työpäivän aikana lähestulkoon sen pituudesta riippumatta tulee yhdet pissat sisälle. Tietysti olisi hauska ettei joka työpäivä tarvitsisi luututa, mutta kaikki aikanaan. Öisin se nukkuu jo hyvinkin kahdeksan tuntia ja yleensä se on Lenni, joka herättää mut aamuisin. Yksinolot sujuvat hyvin eikä mitään tuhoja ole tullut, mutta se johtunee enemmän siitä että olen huolella siivonnut yksinoloalueet pentuturvalliseksi. Kaikki irtaimisto lähtee kyllä päivän aikana liikkeelle ja erityisesti pyykkien levittely on Vilpun lempipuuhaa.


Harrastuskaverina pentu on huippukiva, oppivainen, fiksu ja hyvin yhteistyökykyinen. Tykätään toisistamme kentällä ja sen ulkopuolella! Lisäksi Lennikin pitää jo pennusta ja ne leikkivät lähestulkoon päivittäin. Hemmetin ahne Vilppu kyllä on ja se aiheuttaa välillä koirien kesken tunteita kuumentavia tilanteita, mutta isommitta riidoitta ollaan selvitty. Laumassa siis kaikki hyvin!

2 kommenttia:

  1. Melkonen mörköikä täälläkin 😂 kyl on ihan mahotonta välillä kun normaalisti ei pelota eikä ihmetytä mikään. Onneks se menee ohi. Huippu pupsit ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, alkoi myös aika yhtäkkiä! Reippaasti se menee kuitenkin tutkimaan nytkin jännittäviä asioita, niin siinä mielessä kovin rohkea kakara :D

      Poista