sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Treeni- ja työputkea

Aloitin toukokuun alusta kesätyöt viime vuodelta tutussa paikassa, vaikka kevään opinnotkin on vielä kesken, ja onpas ollut kiireinen ensimmäinen viikko! Treenaamaan on sentään ehditty, mutta ihan hirveästi muuta ei. Koirat ovat onneksi ottaneet päivärytmin muutoksen tosi lunkisti ja Vilppukin ilmeisesti lähinnä lepäilee päivisin, vaikka illalla siinä sitten onkin virtaa. Paikkoja se ei ole (vielä?) alkanut laittaa remonttiin, vaikka tällä viikolla mulla oli kuusi pitkää työpäivää. Ihanainen Lenni näyttää onneksi hyvää mallia siitä, että sisällä lähinnä loikoillaan ja ulkona riehutaan, ja kämppis on ehtinyt käyttää pennun välillä ulkona, niin sisäsiisteyden harjoittelua on päässyt jatkamaan suhteellisen samaan malliin.

Keskiviikon agilityssa meillä oli itsenäiset treenit. Radalla pääsi juoksemaan ja tekemään mun lempiohjauksen saksalaisen, ja rataprofiili noin muutenkin tuntui meille sopivalta. Pienillä virheillä tästä selvittiinkin maaliin, kepit oli jälleen hienot, mutta parin toiston jälkeen alkoi tulla aloitusvirheitä. Helposti tulee otettua liikaa, etenkin nyt kun halusin toistoja keppien jälkeiselle hyppy-hyppy-putki -yhdistelmälle. Lenni oli kuitenkin hurjan hyvä!

Tehtiin mustat pallerot.

Vilpulle omat privaattitreenit Lennin ryhmän jälkeen: leikkimistä, "hypyn" tarjoamista ja putkea. Putkeen pentu meni rohkeasti ja irtosi myös putkeen musta poispäin, hyppyjä se tarjoaa yhä itsevarmemmin ja kääntyy ketterästi molempiin suuntiin. Otin vähän ohjaavaa kättä mukaan ja pikaisesti Vilppu alkoi saada ideasta kiinni. Viiputin myös leikki superhyvin, vaikka sillä hampaat vaihtuukin (tällä hetkellä ylhäältä kaksi keskimmäistä ja alhaalta kolme keskimmäistä jo pudonnut).

Oikein kiva aksakeskiviikko taas! Vilppu malttoi myös hyvin odotella sen aikaa kuin koulutin, Lennin treenatessa huusi kyllä jonkin verran.



Torstaina taasen hakutreenit: Vilpulle 2x2 maalimiestä, ensimmäiset ääni- ja näköavuin ja pikaisella lähetyksellä näyttäytymisen jälkeen, kolmas hiljainen haamu ja neljäs peräänjuoksu. Vilppu oli supertaitava ja selvästi pystyttäisiin jo vaikeuttamaan pidentämällä haamun ja lähetyksen välistä aikaa. Tuuliharjoituksia voisi myös tehdä, kun sattuu sopiva maasto ja riittävän selkeä tuuli. Mukavat treenit jälleen. Kyllä päivä alkaa mukavasti, kun aamulla ensimmäiseksi rämpii pari tuntia metsässä! Käytiin myös hakukaverin ja hänen porokoiran ja schipperken kanssa lenkillä ennen treenejä ja neljän uroksen yhteiselo sujui oikein hienosti. Mukavaa, että Vilppu pääsee tapaamaan uusia erinäköisiä ja -kokoisia koiratuttavuuksia!


 

Perjantaina käytiin kokoustamassa hallilla ja otin sen jälkeen molemmille koirille lyhyet setit. Lennin kanssa keppejä ja väli 8-13 keskiviikon treenistä niin, että ohjasin A:n puolelta. Hyvin kulki ja ehdin niihinkin ohjauksiin, jotka vielä keskiviikkona tuntuivat mahdottomilta. Lennillä oli taas hyvä asenne ja vauhti, huippukivaa! Se on helppo ohjattava ja lukee ohjausta tarkasti ja kiltisti, ei jää jumiin tiettyihin kuvioihin vaan tekee just niin kuin näytän, hyvässä ja pahassa. Virehän Lennillä ei päätä huimaa, mutta se etenee silti hyvin ja rohkeasti. Niin kiva aksakoira, vaikka itse sanonkin - Lennin kanssa on ollut älyttömän hyvä harjoitella, kun huolellisella ohjauksella sen kanssa onnistuu aina.

Vilpun kanssa tehtiin iltaruoan verran hypyn tarjoamista ja hypylle irtoamista, voi että pieni olikin pätevä!  Otin lisää ohjausta mukaan ja se lukee kyllä järjestään kaiken niin hienosti. Pystyn ottamaan etäisyyttä ja irrottamaan pennun hypylle jo varsin kaukaa, kaikista suunnista.

Mulla ei koskaan ennen ole ollut aksapentua - Lenninkin kanssa aloitettiin pohjien tekeminen vasta sen ollessa vuoden ikäinen. On mielettömän ihanaa ja palkitsevaa, mutta myös haastavaa lähteä liikkeelle ihan pikkupennun kanssa: pitäisi osata rakentaa oikeita palikoita tulevaisuutta varten, mutta olla kiirehtimättä. Luulen että Vilpusta tulee niin kiva agilitykoira aikanaan, mutta toisaalta siitä tulee ihan varmasti mielettömän hieno harrastuskoira mihin tahansa lajiin. Oon yrittänyt olla jumiutumatta pelkkään aksaan ihan jo sillä, jos vaikka luustokuvissa onkin jotain sanottavaa tai muuta odottamatonta tulee vastaan eikä sitten kuitenkaan päästä harrastamaan täysipainoisesti. Voin kuitenkin myöntää, että agility on parasta mitä olen koskaan harrastanut koiran kanssa tai ilman koiraa, ja toivon että mulla ja Vilpulla on parin vuoden päästä radalla yhtä hauskaa kuin Lennin kanssa nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti