tiistai 30. toukokuuta 2017

Agility Jyväskylä 28.5.

Kisoihin valmistautuminen sujui mukavasti. Tiistaina käytiin möllikisoissa hakemassa tuntumaa isoon kenttään ja keinonurmeen (treenataan normaalisti kivituhkakentällä), rata oli superhelppo ja Lenni kulki hyvin ja kovaa. Se ei nurmella liukastele, itse sudin kyllä jonkun verran hieman pitävämpään alustaan tottuneena. Nopsa nolla kuitenkin, laskelmieni mukaan Lenni olisi voittanutkin, mutta tällä radalla palkittiin vain vielä kisaamattomat koirakot. Paikalla oli mukavasti väkeä ja siten mukavasti häiriötä, hyvä treeni kaiken kaikkiaan. Keppejä ei radalla harmillisesti ollut, mutta kontaktit toimi hyvin. 

Keskiviikkona omissa treeneissä otettiin ihan nopea viiden minuutin setti eli rata kerran läpi parilla välipalkalla. Ei mitään sen ihmeellisempää siinäkään, kepeillä ei ollut ongelmia eli hyvä fiilis oli lähteä kisaamaan sunnuntaina. Kakkoset kisasivat vasta iltapäivällä, joten koko aamun ehti kerätä jännitystä ja suorituspaineita ja ehkä se vähän ekalla radalla näkyikin. Tuomarina toimi kaikilla kolmella radalla Marjo Heino. Radat olivat mukavan persoonallisia, aika haastavia, mutta täysin tehtävissä kakkosten koirille. 19-20 estettä, pari jippoa ja juostakin sai. Harmi, ettei ole piirroksia tai videoita. Täytyy muistaa pyytää ensi kerralla joku kuvaamaan.


Hyppyradalla Lenni oli ihan lentoon lähdössä, ja lensikin sitten väärälle hypylle hyllyn arvoisesti. Kepeille oli vaikea kulma eikä se sinne taipunutkaan, kun intoa oli enemmän kuin järkeä. Yllättävää oli se, että Lenni otti muutaman riman ja jopa pituudelta kaatui yksi osa: treenissä se ei koske rimoihin käytännössä koskaan. Vähän oli turhaa virtaa, kun olin kokeeksi jättänyt lämppäesteet ottamatta ja verryteltiin muuten.

Ensimmäinen agilityrata sujui ihan mukavasti niin kauan, kunnes vastaan tuli A:n alla oleva suora putki. Kyseessä ei todellakaan ollut edes mikään putki-kontakti -erottelu (jotka nekin Lenni on osannut treeneissä hyvin), mutta niin vain Lenni hyppäsi iloisesti kontaktille suoraan sivusta ja siitä hyl. Meni ehkä vähän koiran piikkiin tämä. Kepit kuitenkin hyvät ja rimatkin pysyivät ylhäällä, selvää edistystä kuitenkin hyppäriin nähden.


Toisella agiradalla koira oli jo tosi väsynyt. Lenniä ei enää yhtään kiinnostanut karata mihinkään ansaesteille, joita kyllä olisi riittänyt, vaan kiltisti kulki suorinta reittiä ohjauksiin ja maaliin. Kepit olivat hyvin hitaat, mutta pujotteli kuin pujottelikin mun hillittömällä tsemppauksella loppuun saakka ja niinpä nolla tältä radalta. Se olikin luokan ainoa virheetön rata, joten voitto ja LUVA tästä meille! Etenemähän ei kummoinen ole, mutta ihanneaika alittui kuitenkin ja sehän se pääasia.

Kisapäivän sai lopettaa iloisissa tunnelmissa ja vielä jäi nälkää hakea se kolmaskin LUVA-nolla tänä kesänä! Minimaksiluokka mahdollistaisi meidän kisauran jatkumisen vielä ensi vuoden puolelle, mikä tällä hetkellä houkuttelisi kyllä tosi paljon, mutta katsellaan. Lenni myös hierottiin viime viikolla ja oli kuulemma ihan hyvässä kunnossa. Vähän se reagoi ristiselästä jäsenkorjaukseen, mutta ei ollut yhtään niin tukossa kuin esimerkiksi vuosi sitten. Kivasti Lenni onkin liikkunut, mutta oli hyvä kuulla, ettei syytä huoleen ole hierojankaan mielestä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti