tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pentukurssin luento ja pentukurssi 1



Vilpun pentukurssi alkoi luennolla viikko sitten, itse treenit on maanantaisin ja alkoivat tällä viikolla. Treenataan tosiaan Haukkuvaarassa ja kurssin kouluttajana toimii Elli Kinnunen. Luennolla ei vielä kovin syvälle luonnollisestikaan menty, mutta silti sain jälleen uusia ajatuksia pennun kanssa tekemiseen; tässä pikaiset muistiinpanot.

  • Katso käytöstä, ylimääräinen tunnelataus pois treenistä
  • Käytöstä määrittää vahvisteet; ihmiseltä tulevat ja ulkopuoliset
  • Sitä saat mitä vahvistat

  • Mieti mitä haluat ja pidä siitä kiinni
  • Suunnitelma - ennakointi - pelasta mitä voit
  • Työkalut eri tilanteissa toimimiseen ja koiran auttamiseen oikeaan toimintaan voi opetella kentällä
  • Ongelmatilanne -> kouluta enemmän tai paremmin
  • Älä jää ihmettelemään haasteiden edessä, toimi heti

  • Vahvistetiheys
  • Päätä kriteeri
  • Harjoituksen vaikeuttaminen riittävän usein, pentu ei jää "jumiin" keskeneräiseen vaiheeseen
  • Onnistusmisprosentti 80, parin toiston jälkeen jo eteenpäin

  • Palkkavihje
  • Tehtävän raamit; miten tehtävä alkaa ja loppuu 
  • Käskysanan yhdistäminen aikeeseen, ei toimintaan

Lopuksi kysäisin houkuttelun ja luopumisen suhteesta. Mä olen ajatellut opettaa seuraamisen Vipelle imuttamalla, mutta on jotenkin tuntunut vaikealta opettaa namin seuraamista ja luopumista, toisiaan kumoavia käytöksiä, yhtä aikaa. Elli antoi tähän sellaisen neuvon, että mun tulee määritellä vakiokäytös, eli herkkua tarjottaessa koira joko aina luopuu namista tai ns. tulee imutukseen. Vastakkaiselle käytökselle sitten määritellään käskysana. Yksinkertaista toki näin kirjoitettuna, mutta kyllä tätä tuli yksin pohdittua!


Eilen sitten päästiin tositoimiin koirien kanssa. Kurssilla on seitsemän pentua, joiden iät vaihtelevat kolmestatoista viikosta vuoteen, eli Vilppu on yksi nuorimmista. Tällä kerralla ei tehty vielä mitään ihmeellistä: koiralta pyydettiin kontaktia ja sitten annettiin sen itse tarjota sitä, tehtiin kahden käden kontakti-/luopumisharjoitusta, istumista, siihen kestoa ja vapautusta sekä lopuksi luoksetulot.

Vilppu ei ollut (paikoiteillen kovaäänisistäkin) muista koirista moksiskaan vaan teki älyttömän hienosti hommia mun kanssa, tarjosi jatkuvasti kontaktia ja piti sitä yllä jo pitkiäkin aikoja. Istua se osaa ja siihen on pystytty yhdistämään jo kestoa, samoin vapautussanasta pennulla on nähdäkseni jonkinasteinen käsitys. Luoksetulon Vilppu teki iloisesti ja vauhdikkaasti suoraan mun luo, vaikka muut olivat häiriönä kentän laidalla. Treenattavat asiat olivat siis sille hyvinkin helppoja eikä mitään varsinaista kotiläksyä jäänyt. Eiköhän jatkossa päästä oppimaan uuttakin, vaikka ikinähän ei häiriössä treenaaminen hukkaan mene. Tosi tyytyväinen sai reippaaseen ja kilttiin pentuun olla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti