lauantai 13. tammikuuta 2018

Puolivuotiaasta vuotiaaksi

Vilpun ollessa kuusi kuukautta kasasin siihenastiset kasvukuvat omaan postaukseensa, ja nyt olisi sama vuorossa kuville, joissa Vimsu on 6-12 kuukautta. Edelleenkin olen ollut laiska sitä mittaamaan ja punnitsemaan, mutta näissäkin näkyy kasvu ihan silmissä. Erityisesti tuossa 9 ja 10 kuukauden välissä tapahtui selvä miehistyminen pennusta oikeaksi koiraksi.

Kun Vilppu oli puolivuotias, veikkailin siitä tulevan aika iso, mutta ei se nyt erityisen isoksi kasvanut vaan on luullakseni aika keskivertoaussie. Jonkin verran se kerää toki vielä massaa ja ehkä sitä myöten sentin tai kaksi, mutta joka tapauksessa Vilppu on kainaloon hyvin mahtuva pitkäsääri, sievä tyyppi.

6.5 kk - 14 kg, 50 cm

7 kk

7.5 kk

9 kk - 16 kg, 52 cm

10 kk

11.5 kk - 18 kg, 55 cm
12 kk

perjantai 12. tammikuuta 2018

Vilppu 1 vuotta




Niin se vuosi meni - järkyttävän nopeasti - ja Viipu Viipulainen on nyt virallisesti tasan yhden vuoden hienossa iässä. Se, kun keskiviikon myöhäisillan agilitytreeneissä jännättiin Lyylin pian alkavaa synnytystä, on vielä täysin tuoreessa muistissa. Välillä tuntuu että Vilppu on ollut meillä aina, välillä mä vieläkin ihmettelen sitä että se on oikeasti mun ja meidän yhteinen matka on (toivottavasti) vielä aivan alussa.

Vuosi on ollut opettavainen ja antoisa, joskaan ei ihan helppo. Läheskään kaikki ei ole mennyt läheskään niin kuin etukäteen suunnittelin, mutta toisaalta Vilppu on monin tavoin juuri sellainen koiraystävä kun odotin ja toivoin. Se on aktiivinen, iloinen, läheisyydenkaipuinen, nokkela, vauhdikas, oppivainen ja kiltti sydänkäpynen. Lisäksi se on kiihkeä, äänekäs ja melko reaktiivinen nollasta sataan -tyyppi, joka on monin tavoin vielä kovin pentumainen. Paljon on Vilpun kanssa tekemistä ja meidän välisessä vielä yhteistyössä parantamista, mutta uskon että ollaan sen kanssa oikein hyvällä polulla.

On ihan mahtavaa, että ollaan päästy Vilpun kanssa aloittelemaan kaikkia niitä harrastuksia joita etukäteen olin meille kaavaillutkin ja saatu iso liuta uusia ihmis- ja koirakavereita. Erityisen ihanaa on, että Vilppu on ollut koko ensimmäisen elinvuotensa täysin terve eikä olla käyty eläinlääkärissä kuin rokotuksilla.

Synttärilahjoja Vilppu ei nyt saanut, sillä se pisti eilen palasiksi mun läppärin virtajohdon ja uuden ostaminen ei ollut ihan halpaa lystiä, mutta käytiin Freya-siskon kanssa lenkillä ja se taisikin olla Vilpusta hauskempaa kuin mitkään maailman lahjat.

Innolla odotan, mitä Vilpun 1-vuotiskaudesta tulee. Toivottavasti päästään jatkamaan suunnilleen samaan malliin kuin tähänkin asti aktiivista harrastuskoirakon elämää. Paljon onnea Vilppu! ♥ En vaihtaisi tätä hupsua pikku vauhtiaussieta mihinkään.



tiistai 9. tammikuuta 2018

Mitä kuuluu agilityrintamalle?

Pitkään aikaan ei ole tullut kirjoitettua mitään aksatreeneistä, mutta ollaan kuitenkin päästy Vilpun kanssa käymään viime aikoina lähes joka tiistai meidän penturyhmässä. Vilpusta on kasvanut innokas, vauhdikas ja topakka agikoiran alku, jolla on mun mielestä pohjataidot hyvällä mallilla. En ole osannut/jaksanut lähteä hifistelemään erityisesti missään, vaan ollaan keskitytty pääasiassa suuriin linjoihin.

Ryhmässä ollaan tehty paljon kaikenlaista tekniikkatreeniä, joiden avulla on opetettu pentuja tulemaan ohjauksiin ja lukemaan niitä, ja vastapainoksi tehty paljon irtoamista ja vahvistettu koirien estehakuisuutta. Allaolevan videon lopussa näkyy varmaan ainoa paria estettä pidempi rata, jonka Vilppu on tähän vuoden ikään mennessä tehnyt. Välillä mä olen ollut kovasti epämukavuusalueella kahden-kolmen esteen tekniikkatreeneissä, kun mieli tekisi jo juoksemaan, mutta on joka treenistä ollut selvästi hyötyä. Vilppu osaa luultavasti jo nyt lukea useampia ohjauksia kuin Lennin kanssa käytin ikinä.

© Aija Tanskanen

Vilppu on siitä ihana, että se vastaa rytmittämiseen todella hyvin ja kääntyy kivasti, kun mä ohjaan oikein. Toisaalta se lähtee myös hyvin äkkiä maata kiertävälle radalle eikä aina ihan pysy hyppysissä. Se on pitkälaukkainen ja vahva liikkuja, jolla on vauhtia vähän enemmän kuin järkeä. Vilpun kanssa olonsa tuntee harva se treeni liian hitaaksi, mutta sitä pitäisin varsin positiivisena ongelmana tässä vaiheessa. Viime aikoina ollaan kuitenkin itsenäisissä treeneissä keskitytty erityisesti mielentilaan ja tehty paljon off-switch -harkkaa, etteivät kierrokset nousisi liikaa tai jäisi päälle, kyseessä on kuitenkin kiihdyttävä laji ja kiihkeä nuori koira.

Tänä vuonna meillä on isona projektina tulossa kepit ja kontaktit. Vilppu tekee pysäytyskontaktit ja osaa hyvin hakea 2on2offia alastulolla, mutta kokonaisia kontaktiesteitä ei vielä tehdä. Neljä keppiä olen esitellyt Vilpulle, mutta ei sillä vielä kovin vahvaa näkemystä pujottelusta ole. Lähdetään tekemään niitä tosissaan vasta luustokuvien jälkeen.

Videolla kootusti treenejä nyt syksyltä, suunnilleen aikajärjestyksessä.


lauantai 30. joulukuuta 2017

Välipäivien kuvakuulumiset

Vilppu liki 11.5 kk

Lomalla ei olla tehty kerta kaikkiaan mitään. Ruokakupilla tehtyjä kaukojumppia lukuun ottamatta kumpikaan koirista ei ole treenannut ollenkaan. Lenkkeilty ollaan, ihanaa kun täällä pääsee niin nopeasti metsään ja siellä tulee harvemmin ketään vastaan. Kelpaisi kotonakin! Koirilla on ollut aika paljon energiaa, ne ovat halunneet leikkiä ja riehua ja spurttailla paljon. Kaiken kaikkiaan on ollut oikein rentouttava loma. Huomenna palataan takaisin Jyväskylään ja harrastusten pariin, mutta opiskeluista on mulla taukoa vielä ensi viikkokin.

Torstaina käytiin Vilpun kasvattaja-Aijan kanssa lenkillä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisasi! Nuorisolla oli erinomaisen hauskaa, Lenni taas kävi omalla pikku retkellä kesken lenkin mutta tuli onneksi hetken huudeltuamme pois. Se on ollut vähän hassu, todella kiinnostunut hajuista ja yrittänyt hyppiä jopa Vilpun selkään. Hormonit hyrrää vielä vanhallakin...

Kaikki allaolevat kuvat ovat Aijan ottamia! Teinikoirat ne ovat niin filmaattisia ja fiksuja.






Vilppu 11 kk ja Lempi-saksantuonti 10 kk

Koko lenkkiporukka. Keskellä Vilpun Neve-mummo eli emänemä.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Hyvää joulua

Rauhallista & lumista joulua Lenniltä, Vilpulta ja allekirjoittaneelta kaikille lukijoille! Ihana kun on lunta ja sain otettua valoisalla joulukuvia koirista. Osa on otettu viikko sitten Jyväskylässä, osa täällä vanhemillani aiemmin tällä viikolla. En kestä itsekään miten söpö Lenni on tuo pieni tonttulakki päässä (Vilpun päähän sitä oli turha yrittää laittaa). Rakkaat koirat!

Joululahjaksi Lenni sai jo joulukuun alussa pedin, jota se on välillä auliisti lainannut Vilpullekin, ja molemmille koirille on aattona luvassa myös herkku- ja lelupaketit. Lisäksi etukäteisjoululahjana koirat saivat hieronnat, jotka Vilpun kasvattaja kävi viikko ennen joulua hoitamassa. Vilpulla oli vähän hoidettavaa etujaloissa, Lennillä taas takaosassa ja selässä. Hyvä että tuli hierottua, täytyy Lennikin hoidattaa nyt säännöllisesti kun se selvästi tekee jumia harrastuksista tai niiden puutteesta huolimatta. Pikkuaussien törmäyksillä saattaa olla (lue: on taatusti) osuutta asiaan.






perjantai 22. joulukuuta 2017

Tavoitteet vuodelle 2018

Tavoitteiden asettamisesta kun on nyt ollut puhetta, niin vuositavoitteet ne vasta vaikeita ovatkin. On niin hankala sanoa miten hommat lähtevät etenemään, miten Vilppu kehittyy henkisesti ja fyysisesti ja miltä luustokuvat näyttävät, pysyvätkö koirat terveinä, millaiset ovat ensi vuoden aikaresurssit ja budjetti ja niin edelleen. Vilppu on siinä iässä että se voi olla esimerkiksi ensi syksynä vielä ihan kesken tai jo hyvinkin aikuistunut, minkä takia en edes alustavasti halua asettaa mitään kisatavoitteita. En halua viedä itseäni enkä koiraa siihen tilanteeseen, että ollaan kokeessa johon ei vielä olla valmiita. Todennäköisesti mitään möllejä kummempaa ei vielä tulla ensi vuonna tekemään ihan jo SPKL-lisenssin takia. Ilman sitä olisi etenkin rally-uran korkkaamista voinutkin miettiä ihan kisatilanteen harjoittelun kannalta.

No, muita kuin kisatavoitteita pystyy onneksi asettamaan ja meillä ne ovat seuraavat. Tärkeimpänä toiveena olisi tietysti se, että koirat pysyvät terveinä, voivat hyvin ja ovat onnellisia pikku laumassaan. Harrastuspuolella Lennin kanssa tavoitteet ovat rallyn avo/voi-valmiuksen syventämisessä. Vilpun kanssa olisi tarkoitus jatkaa kolmen lajin parissa ja työstää niissä edelleen pohjataitoja kohti kisavalmiutta. Lisäksi tavoitteena on löytää arkeen sellainen vaivattomuus ja parantaa mun ja Vilpun välistä kommunikaatiota. Toiveena oppia puhumaan paimenta ja ymmärtämään pikkuaussien sielunelämää vielä paremmin!



LENNI

  • Rally: oikealla seuruu ja voi-kylttien opiskelua
  • Möllirallyt, jos lähistöllä on
  • MEJÄn palauttelu treenivalikoimaan sulan maan aikana
  • Mahdollisesti silmätarkki

VILPPU

  • Terveystarkit: ainakin lonkat, kyynärät, selkä niiltä osin kuin lausunnot saa
  • Sujuva arki kaikin puolin
  • Toko: perustaitojen syventäminen (erityisesti seuruu, paikkis), liikkeiden osien rakentaminen (ml. ylemmät luokat)
  • Toko: alon liikkeet kasaan
  • Agility: kisavalmis muttei välttämättä vielä startannut, kontaktit ja kepit kunnossa
  • Agility: useampia möllistartteja (vaikka vain putkirallissa)
  • Haku: monipuolista treeniä kohti 1-luokan tasoista hakurataa, toivottavasti treeniä myös vierailla maalimiehillä. Erityishuomio ohjaajan taidossa (koiranluku, maastonluku)
  • Haku: ilmaisutreeniä, esineitä ja tottista säännöllisesti kauden aikana
  • Paimennusta kokeilemaan
  • Vähintään pari ulkopuolisen kouluttajan koulutusta, treenejä vähintään parissa vieraassa hallissa ja useammalla vieraalla kentällä

 

MUUT

  • Treenipäiväkirja
  • Koirakulujen kirjaaminen
  • Luentoja/seminaareja/koulutuksia/leirejä ainakin muutama


maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulukuun pentutokot

Vuoden viimeiset ohjatut treenit oli eilen, en voi uskoa miten nopeasti vuosi on mennyt. Ensi viikko lomaillaan tokosta ja ehkä myöskin sitä seuraava, mutta tammikuun kunnolla käynnistyttyä käydään taas uudella tarmolla hommiin. Siinä vaiheessa pentutokoakin voi varmasti alkaa kutsumaan ihan vain tokoksi. En kestä!

Joulukuussa on ollut aika vaikeita ja henkisesti raskaita treenejä, mutta onnistumisiakin ollaan tietysti saatu ja hyviä vinkkejä meille vaikeisiin asioihin. 4.12. teemana oli koirahäiriöt, ja sehän tuli kuin tilauksesta nyt, kun ne on meille niin vaikeita. Tehtiin mm. perusasentotreeniä koko ajan pienenevässä ringissä, siksak-luoksetuloja sekä paikkamakuuta niin että vierestä kutsuttiin koira luokse. Vilppu tsemppasi ihan mielettömän hyvin ja teki todella hienosti hommia, mutta selvästi harjoitukset olivat sille haastavia. Kun sillä alkaa keittää yli, tauot ja siirtymiset tehtävästä toiseen muuttuvat vähän hankaliksi ja silloin Vilppu saattaa reagoida viereisellä kentällä haukkuvaan koiraan tai teinin mielestä liian lähelle tulevaan treenikaveriin. 

Mä itse olin koko treenin ajan ihan karmeassa jännitystilassa (koska HÄIRIÖT), mikä ei tietysti yhtään auta koiraa vaan päinvastoin. Pitäisi itse opetella rentoutumaan ja suhtautumaan epäonnistumisiinkin tyynemmin. Kouluttajalta tulikin sanomista, että mun ei parane lähteä yhtään mukaan Vilpun kuohahduksiin vaan hyvin neutraalisti pyytää se pois, teettää joku helppo rauhoittava temppu luokkaa käsitarget ja palkata siitä. Tässä asiassa ollaan kyllä onneksi päästy nopeasti eteenpäin siinä mielessä, että olen itse lähtökohtaisesti rauhallisempi, vaikka koira kiihkoilisi, ja saan purettua tilanteet nopeammin. 

Vilppu on jo niiiin iso!

11.12. tehtiin pistetyöskentelyä seuraavasti:
  1. Merkin kierto ja merkille virittely
  2. Kaukot
  3. Jäävät edessä seuraten
  4. Kosketusalusta
  5. Perusasennossa pään/kuonon asento (luopumisen kautta)
Treenistä ei mitään sen ihmeemmin mainittavaa, teknisesti hyvää työtä, seiso-istu -vaihto ja jäävistä istuminen vaativat eniten työtä. Tehtiin pitkää ja intensiivistä treeniä ja Vilppu selvästi väsyi loppua kohden, mikä taas näkyi sen levottomuutena ja kireytenä. Olisi pitänyt pitää ihan reilumpi tauko jossain välissä, niin koiralapsi olisi hetken saanut hengähtää. Joka pisteellä saatiin kuitenkin teknisesti taas hommaa eteenpäin, mutta mielentila-asioihin olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota.

... Ja vauhdikas!


18.12. jokainen sai käyttää yksitellen n. 10 min toiveliikkeeseen ja lopuksi tehtiin pistetyöskentelyä:
  1. Hyvää seuraamista houkutusten ympärillä (mm. joulukuusi ja pehmoleluja)
  2. Perusasennossa pään/kuonon asento 
  3. Hyppy, tai me treenattiin pääasiassa eteentuloa
  4. Käännökset seuraamisessa
Mun toiveliike oli ruutu, jonka opettamisesta koiralle mulla ei ole vahvaa näkemystä. Saatiin hyviä toistoja ja neuvona jatkaa noin 50/50 -suhteella ruutuja kosketusalustalle/lelu valmiina ruudussa. Mahdollisimman pitkältä matkalta pitäisi tehdä, jotta Vilppu pääsisi kiitämään ruutuun aina täysiä. Täytyisi ottaa asiakseen käydä hallilla useammin, jotta ruutuakin pääsisi edistämään. Onneksi sillä nyt ei varsinaisesti ole mikään kiire.

Pistetyöskentelyn plussat: perusasento on erittäin hyvä ja varma, seuraamisessa häiriöt eivät kiinnostaneet ollenkaan. Vireen kannalta paljon parempi treeni kuin aiemmat, kun ei tullut tehtyä liikaa.
Miinukset: eteentulossa Vilppu usein tökkii kuonolla (kriteerin ylläpito!!) ja käännökset olivat huonoja liikkeestä. Pitäisi opetella käännösten jalkatekniikka ilman koiraa, tuntui jokseenkin kömpelöltä. Täyskäännökset olivat helpompia kuin 90 asteen.

Tammikuun treenilista:
  • Käännökset yhdistettynä seuraamiseen
  • Virittelysanan käyttöönotto ainakin merkille
  • Jäävät liikkeet, erottelu edessä
  • Paikallaolo

torstai 14. joulukuuta 2017

Vilppu 11 kuukautta




Toiseksi viimeistä kuukausittaista kasvukatsausta viedään! En ole saanut kaveria kuvaamaan kasvukuvia valoisan aikaan ja yksin se ei oikein onnistu, joten seisomapotrettia ei nyt tähän hätään ole. Yritän saada sellaisen napattua vielä ennen joulua, kun kasvukuvia on myöhemmin niin älyttömän kiva katsella. Vilppukin tuntuu taas miehistyneen - en tiedä huomaako sitä näistä naamakuvista, mutta se on kasvattanut vähän karvaa ja jykevöitynyt. Sirohko ja pitkäraajainen Vimsu on edelleen, mutta selvästi urosmaisempi kuin vielä pari kuukautta sitten.

Urosmaisempi Vilppu on muutenkin kuin ulkonäöltään - se on oppinut nostamaan jalkaa ja merkkailee itseensä tyytyväisenä lenkillä vähän väliä, hajut kiinnostavat nekin enemmän kuin ennen. Murrosikä painaa kovasti päälle ja usein Vilpusta oikein näkee, kuinka se ei tiedä miten päin olisi oudoissa ja kiihdyttävissä tilanteissa. Kärsivällisesti olen yrittänyt Vipsua luotsata kohti aikuisuutta, mutta kyllä koiranomistamisessa kivempiakin ajanjaksoja on. Onneksi Vilppu on kotosalla yksi kullanmuru eikä arjessa ole valittamista. Yksinollessaan Vilppu askartelee jonkun verran edelleen, jos askarteltavaa jää näkösälle, mutta muuten peruskäytöstavat on suunnilleen hallinnassa eivätkä ne ole unohtuneet murrosiänkään myötä. Toivottavasti tilanne jatkuu siltäosin samanlaisena.

Harrastuksissa ollaan käyty normaalista eli maanantaisin tokoa ja tiistaisin aksaa. Pääsääntöisesti homma sujuu ja etenee, mutta nyt tokossa Vilppu on viimeiset pari kertaa ollut kovin kierroksilla ja väsyessään kiehahtanut treenikavereille. Häiriöt eivät ole ongelma kun ne ovat kontrolloituja, mutta muuten kyllä. Jatketaan harjoituksia, mutta luulenpa että jouluun osuva parin-kolmen viikon treenitauko tekee meille molemmille tosi hyvää.

Ollaan lähdössä jouluksi ja ehkä uudeksivuodeksikin mun vanhemmille Kontiolahteen, ja siellä meinasin ulkoilla koirien kanssa mahdollisimman paljon ja viettää lomaa kaikenmaailman riennoista. Huippua näin kiireisen syksyn jälkeen!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Treenien suunnittelu: tarkempia tavoitteita ja huolellisempia suunnitelmia

Mä olen varmaan yksi huonoimmista treenien suunnittelijoista ikinä. Mulla on toki jonkinsorttinen yleiskuva siitä, mitä koirien kanssa pitäisi treenata, mutta Vilpun kanssa se lista on megalomaanisen pitkä ja Lennin hyvin lyhyt ja sitä myöten tylsä ja epämotivoiva. Varmaankin juuri tämän takia menen hallille aina pää ihan tyhjänä ja keksin treenejä mennessäni, mikä ei pidemmän päälle ole kovin toimiva ratkaisu.

Toki nyt blogin myötä erityisesti ohjattuja treenejä on tullut kirjoitettua ylös ja analysoitua, mutta omatoimitreenien suunnitelmallisuutta se ei ole vielä parantanut. Mulla on treeneille varattu vihko ja kaikki, mutta en mä jaksa sitäkään käyttää. Luulisin, että tilastojen ystävänä mulle parhaiten sopisi joku näppärä excel, johon saisi listattua tulevat ja menneet treenit vaikka jotenkin värikoodattuna. Kaipaisin jotain selkeää systeemiä, josta selviäisi muutamalla vilkaisulla mitä ollaan tehty ja mitä tehdään seuraavina viikkoina. Jos jollain lukijalla on vinkkejä treenisuunnitelman tekoon ja/tai treenien kirjaamiseen, kertokaa!

Hakutreenien suunnittelu se vasta vaikeaa onkin.




Viime kuussa yhden pentutokotunnin aiheena olikin nimenomaan treenin suunnittelu. Jokaiselle arvottiin yksi alokasluokan liike, johon liittyen piti keksiä lyhyt treeni, joka toteutettiin samalla tunnilla. 

Onnistunut suunnitelma sisältää seuraavat asiat:
  • lähtötaso: mitä osataan nyt
  • tavoite: mitä haluan tällä treenillä saavuttaa 
  • askeleet lähtötasosta tavoitteeseen eli treenin kulku
  • palkkaus
  • plan B: mitä jos kaikki ei menekään suunnitelman mukaan

Tärkeää on, että tavoite on selvästi määritelty. Usein, jos mäkin olen mielestäni suunnitellut treenit, on se tasoa "harjoitellaan seuraamista" tai "tehdään hyppyä". Tämä ei kuitenkaan vielä kelpaa. Mitä osaa seuraamisesta harjoitellaan? Perusasentoa, liikkeellelähtöä, pysähdyksiä, käännöksiä, suoraa, hidasta/nopeaa/normaalia käyntiä, matkaa, kestoa, mitä?  Harvoin tulee humputtelemalla hyvää ja tulee kenties treenattua liikaa tai ihan vääriä asioita, jos ei todella mieti, mitkä ovat ne ongelmakohdat joissa halutaan edetä tai parantaa vanhaa.

Hyvin suunniteltu treeni on sellainen, että jos kertoisin treenin kaverille, hän osaisi sen suorittaa samalla tavalla kuin minä. Tämä toki kuulostaa tottumattomasta hemmetin vaivalloiselta, mutta eipä suunnitteluun oikeasti montaa minuuttia mennyt. 

Miksi palkkaan oikealla kädellä?? Todennäköisesti siksi, että en kiinnittänyt asiaan mitään huomiota.


Taannoin alkusyksystä sivuttiin myös treenien suunnittelua ja silloin oli puhetta, että voisi olla hyvä idea ottaa joka viikolle muutama tavoite, joihin keskittyisi sillä viikolla. Näin tulisi väkisinkin tehtyä riittävän pieniksi pilkotut tavoitteet ja kenties myös pyrittyä säntillisemmin niitä kohden. Mä olen toistaiseksi pysytellyt kuukausitavoitteissa, mutta nekin usein tuppaavat leviämään ja olemaan turhan leväperäisiä auttaakseen treenien suunnittelua toden teolla. 

Taidan tehdä sellaisen uudenvuodenlupauksen, että ensi vuonna
  • kirjaan kaikki treenit ylös
  • kehitän mulle toimivan treeninkirjausmenetelmän
  • suunnittelen kaikki treenit
  • asetan riittävästi riittävän pieniä tavoitteita
  • ja kaikesta tästä suunnitelmallisuudesta huolimatta tai toivottavasti juuri sen ansiosta pidän treenit lyhyinä, hauskoina, monipuolisina ja enimmäkseen onnistuneina

Siinähän sitä tavoitteita kerrakseen!

tiistai 28. marraskuuta 2017

Marraskuun pentutokot

Marraskuu oli kyllä ihan ennätyshuono kuukausi, sillä päästiin Vilpun tokovalmennukseen vain puolet kerroista eli kahdesti. Tätä ennen en ollut jättänyt yhtäkään kertaa välistä sen jälkeen kun kesäkuussa aloitettiin treenit, eli vähän kirpaisi kun ei ollut tuttua maanantaitreeniä! Kotona ollaan kyllä tehty hommia ja muuten on ollut tokon osalta hyvää etenemistä havaittavista.


13. marraskuuta oli aika teoriapainotteinen kerta, juteltiin treenin suunnittelusta ja tehtiin siihen liittyviä harjoituksia. Oli hyödyllistä siinä määrin, että kirjoitan siitä erillisen tekstin myöhemmin. Vilppu pääsi tekemään kaukoja ja hyppyä. Tokon avohyppy oli sen mielestä vähän outo, vaikka umpiestettä se on tehnyt ja agihyppyjä toki. Pitää ottaa treenilistalle myös erilaiset hypyt ja alkaa kasaamaan hyppyliikettä valmiiksi, palaset on siihen olemassa.

Kaukoissa saatiin esille saalistilttaus eli Vilppu jäi kyttäämään lelua, mikä taas näkyi kaukoissa tahmailuna. Mä olen vieläkin aika pihalla näiden paimenkoirajuttujen ja myös leikitysjuttujen kanssa ja vaikka olen lukenut ja teoriaopiskellut yhtä sun toista, vaikealta tuntuu edelleen. Pitäisi päästä johonkin leikitys-/vietti-/palkkauskouluun, jossa ehtisi käymään teoriaa ja käytäntöä perusteellisemmin läpi. Enivei, otettiin korjaussarjaksi leikkiä -> käsitargetille muutama toisto josta namipalkka -> kaukot -> lelupalkka. Näin saatiin kyttäys katkaistua. En ole kyllä kaukojen asennonvaihtojen nopeuteen tyytyväinen vieläkään, pitäisi saada enemmän tunnetta ja tarmoa peliin. Mulle on vaan kriteerin ylläpito tässä tosi vaikeaa. Täytyy nyt yrittää treenata kaukoja säästeliäästi mutta tehokkaasti, niin että saataisiin pelkkiä nopeita vaihtoja ja niistä superpalkkaa.


Tällä viikolla tehtiin pistetyöskentelynä ruutua, merkin kiertoa, tasapainotyynyllä jumppailua ja niitä kaukoja. Lisäksi tehtiin perusasentoon kontaktin kestoa ja pään oikeaa paikkaa sekä seuraamisen ensimmäistä askelta, joka on yleensä se kriittisin. Lopuksi vielä paikkamakuu. Olin koko treenin jotenkin tosi jännittynyt ja se kyllä näkyi Vilpussakin. Toisaalta hyvä, että se oppii että stressaantuneenkin ohjaajan kanssa voi tehdä töitä - ei tule sitten yllätyksenä kisoissa - mutta toisaalta ei saatu kumpikaan itsestämme ihan parasta irti.

Ruutua ei olla tehty enkä oikein tiedä miten siinä lähtisi etenemään. Vilppu osaa juosta lelulle ja hakeutuu myös auttavasti kosketusalustalle. Pitää vaan ottaa toistoja eri paikoissa eri etäisyyksillä ja vahvistaa ajatusta ruutuun irtoamisesta. Nyt Vilppu olisi mielellään hakenut kiertoa kulmamerkille. Merkin kiertoa ollaankin tehty paljon ja siinä ei ole mitään ihmeellistä. Valmisteleva "missä"-pyyntö pitäisi opettaa mahdollisimman pian.

Kaukot eivät olleet sen paremmat kuin ennenkään, tasapainoilu taas sujui ongelmitta ja Vilpulla on jo kiva repertuaari asioita joita se osaa tyynyllä tarjota. Perusasentoharkassa Vilppu oli huippuhyvä, jaksoi tsempata vaikka oli väsynyt ja lähti todella hyvin mukaan ekaan askeleeseen. Paikkis oli ok, sivulta maahanmenot ovat aika hitaita ja usein myös vinoja, niihin pitää nyt kiinnittää erityistä huomiota. Paljon tarvitsisi myös häiriötreeniä. Olen nyt alkanut opettaa Vilpulle makuuta leuka maassa ja se on vähän rikkonut maassa oloa. Lisäksi Vilppu valuu todella helposti lonkalle, joka pitäisi käydä aina korjaamassa mutta en nytkään käynyt. Kriteeri tässä(kin) asiassa selväksi itselle ja koiralle!


Hyviä ja tarpeellisia treenejä siis ollut, mutta treenattavien asioiden lista se vaan kasvaa kasvamistaan enkä oikein tiedä mitä haluaisin tai pitäisi priorisoida. Niin monta juttua mitä pitää pienelle koiralle opettaa! Onneksi ei ole kiire.

Treenilista joulukuulle:
  • Monipuolista luopumistreeniä
  • Vauhtia asennonvaihtoihin
  • Halliin ja kentällä meno 
  • Eteentulon kertaus 
  • Paikallaolo